Dylanin uusin on ihan kohtalainen
Bob Dylanin uusin studioalbumi Together Through Life kipusi heti listaykköseksi sekä Englannissa että Amerikassa. Saavutus on ennenkuulumaton liki seitsemänkymppiseltä artistilta.
Osittain tämä varmasti kielii siitä, että emme me osta itse, vaan massat ja mainokset meissä tekevät valintoja. Nykyinen Dylan-buumi alkoi, kun Martin Scorsese ohjasi No Direction Home -dokumentin 2005. Sitten tuli Todd Haynesin järisyttävä elokuva I’m Not there (2008). Jos Dylan aloittaisi uransa nyt, hän ei saisi julkisuutta.
Kun tavallisesti Dylan-levyjen viimeinen raita on ”uusin testamentti”, Together Through Life alkaa sellaisella. Beyond Here Lies Nothin’ -kappaleen kaunis rakkauslyriikka on suoraan yhteydessä levyn nimeen. Todellisuuspakoinen kahdenväliseen rakkaussuhteeseen kapseloituminen oli jo gospelkauden kappaleiden Precious Angel (1979) ja Covenant Woman (1980) keskeinen teema. Silloin katsottiin tulevaan, nyt menneeseen. Sanoitukset eivät yllätä, mutta on niissä silti jännitettä ja Dylanille tyypillisiä paradokseja.
Musiikillisesti Together Through Life on taattua nyky-Dylania. Koukkuja on vähän, joten vähän on myös mitään, mihin kyllästyisi nopeasti. Poikkeuksena on If You Ever Go to Houstonin riffi, jonka kohdeyleisöä ovat ne, jotka rakastavat hermoja repiviä puhelimen soittoääniä.
Siinä, missä edellinen levy Modern Times (2006) viihdejazz-vivahteineen oli urbaani levy, Together Through Lifea leimaa pölyinen kylätunnelma, jossa on pikantisti Ry Cooderin henkeen sopivaa New Orleansin karnevalismia. Näin miellettynä levy kuitenkin kuulostaa hätiköidyltä ja keskeneräiseltä, eikä se ole riittävän sekopäinen. This Dream of You on kuin kalmistoissa soitettu Romance in Durango (1975). Silloin, 34 vuotta sitten, Dylan poikkeuksellisesti kirjoitti Desire-levyn laulut yhdessä amerikanjuutalaisen psykologin ja teatteriohjaajan Jacques Levyn kanssa. Nyt mukana on Grateful Deadin maineikas Robert Hunter.
Bob Dylan: Together through Life. Sony Music. 19,90 e.
Jaa tämä artikkeli: