Ei evoluutiosta ihan vähällä päästä
Nimimerkki Kristitty, muttei kreationisti pohti (K&k 4.2.) lajin käsitteen epämääräisyyttä ja tämän merkitystä evoluutioteorialle.
Aihe ei olekaan merkityksetön. Lajin käsitteen epäselvyys tunnetaan biologiassa lajiongelmana (engl. species problem).
Biologista lajia on nimittäin yllättävän hankala määritellä. Yleensä samaan lajiin katsotaan kuuluviksi yksilöt tai populaatiot, jotka saavat keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tämä ei kuitenkaan ole aukoton määritelmä, sillä maailmassa on lukemattomia eri lajeiksi luokiteltuja eliöitä, jotka ovat geneettisesti yhteensopivia, mutta eivät kuitenkaan yleensä lisäänny keskenään. Syinä siihen ovat muun muassa erilainen käyttäytyminen, erilaiset ekolokerot, elinalueet ja niin edelleen.
Evoluution kannalta laji on käsitteenä oikeastaan merkityksetön, koska siinä elämä on vain jatkuvaa geenivirtaa tuhansien ja miljoonien vuosien aikajanalla. Tätä voi verrata vaikkapa valkoisesta mustaan vaihettuvaan värijatkumoon. Jokainen havaitsee ääripäät eri väreiksi (lajeiksi), mutta välissä on lukematon määrä asteittaisia muutoksia vaaleammasta tummempaan harmaasävyyn (evoluution eri vaiheet tiettynä hetkenä).
Eliömaailmassa samanlainen vaihettuminen voidaan nykyisinkin nähdä pohjoisissa lokkilajeissa, jotka vaihettuvat toisikseen maapallon ympäri mentäessä. Lähellä toisiaan elävät lajit pystyvät risteytymään, mutta ympyrän ääripäät eivät.
Eri lajien synnystä nykytiede on yhtä mieltä: prosessit kuten luonnonvalinta ja geneettinen muuntelu saavat eliöt kehittymään ajan mittaan erilaisiksi. Se, missä vaiheessa tätä kehitystä laji muuttuu kokonaan toiseksi, on vain meidän luokitteluhaluisten ihmisten päänvaiva. Evoluutioteorian todelliseen perustaan eli muuntelun pohjalta toimivaan luonnonvalintaan lajiongelmalla ei ole vaikutusta.
Tuomas Jokela
Mauri Eronen (K&k 7.1.) ja Kaisa Tuuli Lawson (K&k 14.1.) kirjoittivat evoluution piirteistä. Jäin ihmettelemään, mitä he kertoivat varsinaisesti lajien tai lajin ominaisuuksien synnystä. Kukaan ei varmasti kiistä evoluution pääpiirteitä, eli että geenimutaatioita tapahtuu ja että tämän hetkisessä maailmassa ”hyvin” pärjäävät geenit jatkavat elämäänsä uudessa jälkeläisessä. Teoria vaikuttaa hyvältä ja järkevältä, mutta mitä unohtui välistä? Miten nämä ”hyvät” geenit syntyvät, sillä suurin osa mutaatioista on informaatiota tuhoavaa, eivätkä ne luo mitään uutta vaan tuhoavat vanhaa.
En kuitenkaan väitä, ettei tällaisesta lajin kannalta hyvästä mutaatiosta löydy esimerkkejä. Tulee ensimmäisenä mieleen valitettava esimerkki: MRSA-bakteeri. Kuitenkin, jos verrataan MRSA-bakteerin antibioottiresistenssin antaman geneettisen mutaation eroa esimerkiksi mutaatioihin, jotka mahdollistaisivat elimen tai raajan, ero on enemmän kuin yöllä ja päivällä. Erosen mainitsema kumuloituminen tietysti mahdollistaisi tällaisen kompleksisen uuden ominaisuuden muodostumisen, mutta kaikkien välimutaatioiden, jotka rakentavat tätä uutta mahtavaa lajin ominaisuutta sukupolvesta toiseen, on oltava elinkelpoisia ja jopa lajitovereitaan etevämpiä. Eli edellytyksenä on tuplaonnistuminen yhdellä satunnaisella mutaatiolla.
Kaikista surullisinta on kuulla, kun lajien kehittymistä ja syntyä evoluution mekanismin mukaisesti perustellaan usein sillä itsellään. Eli ensin piirretään hierarkkinen puu, jonka juuressa on alkulima ja josta puun oksat eli lajit lähtevät rönsyilemään. Tämän jälkeen oksille heitellään lajeja oletettujen sukulaissuhteiden mukaan, ja niinpä meillä on todiste evoluutiosta! Mutta missä välissä lajista tuli toinen? Ja ennen kaikkea, miten? Mitä erittäin samankaltainen perimä simpanssin ja ihmisen välillä oikein todistaa? Ehkä sen, että tarvittiin prosentuaalisesti vähän mutaatioita koko geneettisessä perimässä (genomissa), jotta lajista tuli toinen. Tai sitten se ei todista yhtään mitään. Mielestäni jälkimmäinen vaihtoehto on oikea näiden todisteiden valossa.
Pidän itseäni tieteen ihmisenä, mutta minua joskus ihmetyttää tieteen teorioiden nieleminen purematta, varsinkin evoluutioteorian osalta. Evoluutio tuntuu loogiselta ja toimivalta, mutta kun vaadittaisiin muutakin kuin mutu-tuntumaa ja se, että opettaja sanoo, että näinhän se on. Omasta mielestäni elämän palikat ovat niin erikoisia ja monimutkaisia, että evoluution taustallakin voi olla jotain aivan muuta kuin mitä osaamme tai uskallamme yksinkertaisessa mielessämme kuvitella. Olkaamme skeptisiä teorioita kohtaan ja ennen kaikkea avoimia uusille vastaaville.
Jaa tämä artikkeli: