null Ei heilaa helluntaina eikä muulloinkaan

Normimeininkiä. Helsingissä oli vuonna 2013 yhden hengen talouksia eli asuntokuntia 153 206. Kaikkiaan asuntokuntia oli Helsingin tilastollisen vuosikirjan mukaan 315 141. Kuva: Hans Eiskonen ja Jean-Pierre Dalbéra

Normimeininkiä. Helsingissä oli vuonna 2013 yhden hengen talouksia eli asuntokuntia 153 206. Kaikkiaan asuntokuntia oli Helsingin tilastollisen vuosikirjan mukaan 315 141. Kuva: Hans Eiskonen ja Jean-Pierre Dalbéra

Ei heilaa helluntaina eikä muulloinkaan

Lähes joka toisessa Helsingin kodissa asutaan yksin. Sinkkuus on valinta, vaihe tai vastentahtoista.

Yksinasuvien joukossa on paljon opiskelijoita ja nuoria aikuisia, mutta myös ikääntyneitä eläkeläisiä. Yksin asuminen ei välttämättä tarkoita elämää ilman parisuhdetta, saati yksinäisyyttä.

Joillekin sinkkuus on pysyvä valinta, toisille taas yksi elämänvaihe kumppania etsittäessä tai eron jälkeen. Runsaat 60 prosenttia Helsingin yksinasuvista ei ole koskaan ollut naimisissa, mutta osa on asunut avoliitossa.
 

Joillekin sinkkuus on pysyvä valinta, toisille taas yksi elämänvaihe.”


Ritva Lappalainen, 58, ei ole koskaan asunut parisuhteessa. Muttei myöskään tehnyt päätöstä, ettei haluaisi kumppania. Poikansa isän hän sanoo olleen elämänsä suuri rakkaus, ja he ovat edelleen ystäviä. Arkkitehdiksi kouluttautunut Lappalainen tapasi hänet Unkarissa kansainvälisessä arkkitehtiopiskelijoiden seminaarissa.

Miehen kotimaa Jugoslavia joutui repivään sisällissotaan, ja pariskunnan tiet erosivat. Lappalainen päätyi yksinhuoltajaksi.

Hän kertoo vuosien varrella kaivanneensa elämänkumppania ja on yrittänyt sitä etsiäkin. Joitakin seurustelusuhteita on ollut. Mutta yksinhuoltajana se ei ollut helppoa.

Lappalainen on työskennellyt pitkään Helsingissä muun muassa kiinteistöjohtamisen parissa.

– Rakennusalalla työympyröissä kyllä tapaa miehiä, joten työpaikkaromanssi olisi voinut olla mahdollinen. Sitä en kuitenkaan halunnut.

Vielä vähemmän hän on halunnut sotkeutua naimisissa oleviin miehiin. Sen estää jo kristillinen vakaumus. Miehen metsästys baareissa ja yöelämässä on hänelle myös vierasta.

– Käyn toki lasillisella ystävien ja työkavereitten kanssa ja kesäaikaan terasseillakin, mutta yöelämä ei ole minun juttuni.

Lappalainen harrastaa kuvataidetta, mutta kursseilla on lähinnä naisia. Kuntosalia ja muita liikuntaharrastuksiakin hänellä on, mutta niissäkään ei ole kiinnostaviin, vapaisiin miehiin juurikaan tutustunut.
 

Miehen metsästys baareissa on hänelle vierasta”.


Suomessa ulkopuolisen, varsinkin yksinelävän, on vaikea päästä porukoihin mukaan. Luontevia tapaamispaikkoja puuttuu.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa tullaan tilaisuuksissa esittäytymään ja kyselemään, oletko uusi täällä, ja ollaan valmiita tutustuttamaan muihin. Suomessa sulkeudutaan helposti tuttuun joukkoon; saman porukan kanssa käydään vuosikymmenet yhdessä vappulounaalla – pareittain. Jos eroaa, on ulkona.

Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtajan, psykoterapeutti Heli Vaarasen mukaan sinkun oma ajankäyttö voi estää parisuhteen löytymistä. Monen yksinelävän arjessa on kovin vähän sellaista aikaa, jolloin olisi edes mahdollista löytää kumppania. Aika menee oman lähipiirin kanssa tai harrastuksissa, joissa tapaa vain omaa sukupuolta.
 

Sinkun oma ajankäyttö voi estää parisuhteen löytymistä.”


Ritva Lappalainen on kokeillut nettitreffejä. Kymmenen vuotta sitten hän tapasi muutamia kandidaatteja kristityltä deittisaitilta. Tapaamiset olivat täydellisiä pettymyksiä. Myöhemmin hän kokeili toista sivustoa, mutta jo tarjokkaiden luettelon nähtyään luopui tapaamisyrityksistä.

– Varmimmin sopivan kumppanin voisi löytää harrastusten parista tai tuttavien kautta.

Lomat ja viikonloput tuntuvat välillä apeilta. Erityisesti kesäviikonloput kaupungissa, kun kaikilla muilla tuntuu olevan kiire mökeilleen tai muualle. Yksin matkustaminen on kallista ja Lappalaisen mielestä myös apeaa, vaikka hän on sitä tehnytkin. Kristillisten matkanjärjestäjien teemamatkoilla hän on viihtynyt.

Lappalainen on kokonaisuutena tyytyväinen elämäänsä. Hän on välillä kysynyt itseltään, olisiko siinä edes tilaa toiselle ihmiselle. Mukavuudenhalu kun on vuosien mittaan lisääntynyt ja omat tavat piintyneet.

– Yhteiselämän tulisi olla tuplasti enemmän, ei puolet vähemmän kuin nykyinen. Toisaalta yksinäinen vanhuus pelottaa.

Vajaa neljännes pääkaupungin sinkuista on eronneita. Noin 40 prosenttia keski-ikäisistä on ollut ainakin kahdesti avo- tai avioliitossa.

39-vuotiaan helsinkiläisen Marko Laaksosen viimeisin parisuhde päättyi kahdeksan kuukautta sitten. Hänellä on takanaan avoliitto lapsensa äidin kanssa. Erosta on aikaa 10 vuotta.

Laaksonenkin kertoo olevansa tyytyväinen tämänhetkiseen elämäänsä. Yksin ei ole paha, mutta kumppanikin olisi tervetullut.

– En luovuta koskaan, mutta hakemalla en hae.

Laaksonen on viimeksi työskennellyt vanhusten kotipalvelussa, missä viihtyi hyvin.

– Olen sosiaalinen ja olen mielelläni avuksi. Ja haluan aina kokeilla kaikkea uutta.

Nyttemmin hän on ollut työttömänä pari vuotta. Mekaanikoksi kouluttautuneella miehellä on paljon työkokemusta monenlaisista töistä.
 

En luovuta koskaan, mutta hakemalla en hae.”


Baareissa Laaksonen ei ole käynyt enää aikoihin. Niistä hän ei usko kumppania löytävänsä. Sen sijaan hän ulkoilee paljon ja rakastaa luontoa. Hän soittelee mielellään kitaraa ja tapaa kavereita. Työttömänä rahan puute rajoittaa harrastuksia.

Seurustelusuhteita Marko Laaksonen on löytänyt Facebookin sinkkuryhmistä. Nettitreffejä hän ei ole harrastanut, koska deittisivustot ovat maksullisia.

Laaksosen mukaan parasta yksinelossa on se, ettei ole kenellekään tilivelvollinen.

– Mutta kyllä läheisyyttä kaipaa.

Yksinkaupungissa.fi

Äskettäin avattu yksinkaupungissa.fi -verkkosivusto käsittelee yksinasumista eri kulmista. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tuottamalle sivustolle toivotaan kaupunkilaisten omia kokemuksia yksinelämisestä.

Jaa tämä artikkeli: