Teemu Vartiamäki keilaa Jere Valon kanssa.
Ei liikaa kieltoja
Teemu Vartiamäki on ammatiltaan kasvattaja. Hänen työnantajansa on ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä joukkueurheilun avulla tekevä Icehearts.
Vartiamäellä ei ole luotsattavanaan omaa Icehearts-joukkuetta, mutta kasvattajan työ vie hänet muun muassa Hevoshaan koululle Hakunilaan. Tarkoituksena on tukea joukkueen poikia niin, ettei heistä tule esimerkiksi koulupudokkaita.
— Sovimme oppilashuoltoryhmän ja opettajien kanssa yksilöllisistä tukimuodoista niin, että koulu sujuisi. On tärkeää, että koulussa viihdytään ja jokaisen urapolku saadaan alkuun.
— Esimerkiksi eräs poika jännitti kovasti kouluun tulemista. Aamulla kotona vanhempien lähdettyä töihin hän jännitti sitä, ehtiikö koulutaksiin. Niinpä aamutoimet jäivät tekemättä ja päivän varusteet unohtuivat kotiin.
Kouluun tullessaan poika oli niin pingottunut, että katastrofi oli valmis.
— Päädyimme siihen, että Iceheartsin kasvattaja otti pojan aamulla vastaan. Käytiin kävelyllä, pelattiin fudista ja tehtiin koulutehtäviä.
Ruokailulta poika siirtyi omaan opiskeluryhmäänsä. Aikaa myöten jännitysongelma väistyi.
Aikuisen ajan arvoinen
Työssään Teemu Vartiamäki on nähnyt, että monien pienten lasten elämästä puuttuvat miehet, joiden kanssa lapsella olisi toimiva ihmissuhde. Niinpä lapsiryhmään menevä aikuinen mies on kuin magneetti, joka imee lapset puoleensa.
Mutta kiinnostavuudella ei vielä pitkälle päästä.
— On aivan turha puhua mistään laatuajasta. Aikuisella joko on aikaa lapselle tai ei ole. Aikuisen pitää joka päivä ratkaista, miten hän käyttää tilanteen: kohtaako hän lapsen osoittamalla, että lapsi on hyväksytty ja tervetullut, vai ohittaako hän lapsen?
Jos aikuisen asenne lasta kohtaan ei ole myönteinen, lapsi kokee, että hän on yhdentekevä, haitta, häiriö, ilkimys tai pahis.
— En usko, että kukaan lapsi tekee tahallaan pahaa. Pahan tekeminen voi olla opittua, pahan mielen ilmausta tai ajattelemattomuutta, Vartiamäki sanoo.
— Lapsilta ei voi vaatia sellaista, mitä heille ei ole opetettu ja mitä ei ole harjoiteltu. Miten lapsi voi tietää, ettei pihapuun oksia saa katkoa tai ettei pieni puu kestä kiipeämistä, ellei joku kerro hänelle? Ehkäpä aikuinen ja lapsi voisivat yhdessä lähteä etsimään sopivaa kiipeilypuuta.
Malliksi hyviä tekoja
Teemu Vartiamäki on huomannut, että lapset odottavat ennen kaikkea sitä, että aikuiset ovat reiluja ja sanansa mittaisia.
— Jos aikuiset asettavat rajoja ja kieltävät jotakin, lasten mielestä on selvää, että aikuiset pitävät rajoista kiinni ja valvovat niiden noudattamista.
Siksi on viisasta, ettei sääntöjä ole kovin paljon. Icehearts-joukkueilla on vain kaksi sääntöä: ei saa kiusata eikä saa lyödä.
— Lapset rikkovat niitäkin joka päivä. Aikuisen pitää puuttua tilanteisiin tuhansia kertoja.
Vartiamäen mielestä lapsia kasvatetaan nykyään aivan liian monilla kielloilla.
— Se, että sukat ovat kastuneet tai vaatteet tulleet likaisiksi, tarkoittaa vain, että lapsella on ollut hyvä päivä.
Totta kai aikuisellakin on välillä huono päivä ja tulee sanottua ja tehtyä typerästi.
— Jos ei ole toiminut viisaasti, se on hyvä sanoa ääneen. Etenkin perhetilanteissa, joissa aikuinen pyytää lapselta anteeksi, voi syntyä tärkeitä keskusteluita.
Vartiamäen mukaan kasvattajan tärkeimpiä tehtäviä on opettaa hyvyyttä. Hän viittaa Icehearts-toiminnan perustajan Ilkka Turkan vinkkiin: vaikkapa matkalla työhön voi miettiä, millaisen ihmisen luo haluaisi mennä — ja sen jälkeen itse olla ihminen, jonka luo on hyvä tulla.
— Tärkeää on, että aikuiset tekevät hyviä tekoja ja vaativat niitä myös lapsilta. Vie vuosia, mutta lopulta myös lapset alkavat tehdä hyviä tekoja.
Sosionomi Teemu Vartiamäki kasvattajaillassa ke 27.4. klo 18.30 Myyrmäen kirkossa.
Jaa tämä artikkeli: