Jos oman opiskelualan valitseminen vaatii aikaa, se aika kannattaa käyttää, Jonna Westerberg ja Samuli Räisänen sanovat.
Ei mikään maailmanloppu
Elämä ei mene pilalle, vaikka opinnot mutkittelevat. Sen tietävät Jonna Westerberg ja Samuli Räisänen.
Yhtäkkiä se oli selvää. Jonna Westerberg keskeyttäisi opintonsa Vantaan ammattiopisto Variassa. Kolmivuotinen tutkinto valmisti häntä ravintolakokin ammattiin, mutta töitä löytyi ilmankin.
– Alle parikymppisenä oli helppoa jättää opinnot. En pystynyt ollenkaan kuvittelemaan itseäni työhön, jossa pitäisi istua ja kirjoittaa. Ajattelin, että töissä oppii paremmin. Tarvitsin myös rahaa, sillä asuin jo omillani.
Iltavuorojen jälkeen oli vaikea herätä kouluun
Ei Westerberg aivan väärässäkään ollut. Levin Hullussa Porossa ja Chico’s-ravintolan keittiössä hän huhki pitkiä päiviä vastaten usein yksin kaikista ruoista.
– Ravintolapäällikkö saattoi tulla sanomaan, että tuolla on 20 ihmistä tilaamassa ruokaa. Aluksi se oli pelottavaakin. En osaa selittää, miten sellaisesta tilanteesta selviää, mutta pystyin siihen. Sitä ei voi oppia koulussa.
Lopulta opintojen katkaiseminen ei ollut vain Westerbergin oma valinta. Hän oli töiden takia paljon pois koulusta eivätkä aikaiset aamuherätykset ja kouluun lähtö maistuneet enää iltavuorojen jälkeen. Westerbergin opettajat totesivat, että tauko voisi olla paras vaihtoehto.
– Opettajat sanoivat, että pääsisin kyllä läpi rimaa hipoen. Siinä ei kuitenkaan olisi mitään järkeä. He kannustivat minua palaamaan kouluun, mutta eivät pitäneet keskeyttämistä mitenkään huonona asiana.
Toisin kävi vanhempien kanssa. Westerbergin isä oli jo lähes suunnittelemassa valmistujaisjuhlia, kun tytär kertoi siirtyvänsä työelämään.
– He olivat pettyneitä eivätkä aluksi ymmärtäneet ollenkaan. Myöhemmin vanhemmat leppyivät, kun he huomasivat, että teen kovasti töitä.
Naapurioppiaine
alkoi kiinnostaa
Alun perin Samuli Räisäsestä, 25, piti tulla sisustusarkkitehti. Lahden muotoiluinstituuttiin hän ei päässyt, mutta Metropolian tekstiilisuunnittelu kuulosti tarpeeksi sisustusarkkitehtuurilta.
Opinnot olivat tuskin ehtineet alkaa, kun Räisänen huomasi, että naapurioppiaine teollinen muotoilu kiinnosti häntä enemmän.
– Opintoni ovat mutkitelleet koko neljän vuoden ajan, mutta pikku hiljaa oma ala on alkanut selvitä, Räisänen sanoo.
Hän souti ja huopasi kahden eri opintolinjan välillä pitkään. Päättämättömyys ei kuitenkaan saanut opettajia ja opiskelukavereita huokailemaan.
– Opettajien mielestä on pääasia, että tiedän, mitä haluan. Jos yrittää vain tehdä pakonomaisesti jotain, siitä on luovuus kaukana.
Räisänen suhtautuu huvittuneesti puheisiin opintojen nopeuttamisesta.
– Jos oman opiskelualan päättäminen vaatii aikaa, se aika kannattaa käyttää. Valtiolta on enemmän pois se, jos opiskelee jotain, mikä ei kanna tulevaisuudessa.
Joskus suunta
löytyy sumplimalla
Juupas-eipäs-väännön jälkeen Räisänen on löytänyt oman paikkansa. Hän jatkaa tekstiilisuunnittelun opintoja, mutta ottaa tutkintoonsa mahdollisimman paljon teollisen muotoilun kursseja.
Kahden alan välissä oleminen on Räisäsen mielestä hänelle se oikea vaihtoehto.
– Jos suunnittelen esimerkiksi tuolia, on hyvä, että tunnen rakenteen lisäksi myös verhoilumateriaalin.
Räisänen aikoo valmistua kesällä ja pyrkiä Aalto-yliopistoon jatkamaan teollisen muotoilun opintoja. Se on jo toinen kerta.
Edellisellä kerralla hän keskeytti opinnot tammikuussa puoleksi vuodeksi, jotta ennakkotehtäville olisi tarpeeksi aikaa. Aalto-yliopisto jäi haaveeksi, ja Räisänen päätti palata Metropoliaan.
– Olen oppinut, ettei elämän tarvitse aina olla suoraviivaista. Joskus suunta löytyy niin, että sumplii asioita itselleen sopiviksi.
Räisänen on erityisen kiinnostunut valaisimista.
– Valaisimissa kiehtoo laaja-alaisuus. Niissä on kaksi puolta, valaistu ja ei-valaistu. Esine pitää miettiä läpi niin, että molemmat puolet toimivat.
Koulun yhteishenki auttaa
Samuli Räisäsen ja Jonna Westerbergin kaltaiset opiskelijat ovat tuttuja Varian opetusalajohtajalle Eeva Määttäselle.
– Talous on yksi täysi-ikäisten opiskelijoiden yleisimmistä syistä keskeyttää opinnot. Kun päästään työharjoittelun jälkeen töihin, sinne myös mielellään jäädään. Palkka kiinnostaa, Määttänen kertoo.
Motivaatio-ongelmat ovat toinen opintoja mutkistava tekijä.
– Opiskelijat joutuvat valitsemaan oman alansa hyvin nuorina, 15- tai 16-vuotiaina. Jossain vaiheessa opintoja saattaa selvitä, ettei tämä olekaan toivealani.
Myös muuttunut perhetilanne voi saada opinnot katkeamaan hetkeksi. Jotkut tytöt alkavat odottaa vauvaa, jäävät äitiyslomalle ja palaavat sitten opiskelemaan.
Opintojen uudelleen aloittaminen ei sekään suju aina ongelmitta.
– Pitää taas tottua kouluelämän pelisääntöihin. Jos opiskelija tarvitsee lapselleen päivähoitoa eikä hänellä ole tukiverkostoa, asioiden järjestäminen voi olla vaikeaa.
Suurin osa opiskelijoista sopeutuu takaisin opintoihin hyvin. Määttäsen mukaan luokkatoverit, opettajat ja hyvä yhteishenki auttavat.
Osa opiskelijoista ajattelee, että töitä saa, vaikkei olisikaan ammatillista tutkintoa. Eeva Määttänen on toista mieltä.
– Tutkinto antaa jatko-opintokelpoisuuden ja auttaa työllistymisessä. Työnantajan näkökulmasta tutkinto on merkki ihmisen sitoutumisesta ammattiinsa.
Mutta voiko opintojen keskeyttämisestä olla hyötyä?
– Joskus on hyvä käydä kokeilemassa työelämää ja todeta, ettei siellä olekaan sellaista glamouria, jota on kuvitellut. Silloin tajuaa, että tutkinto on tarpeellinen.
Lapsen nukahdettu
äiti opiskelee
Jonna Westerberg otti viiden vuoden ajan näppituntumaa keittiötyöhön eri ravintoloissa. Sitten syntyi lapsi. Kesken jääneet opinnot palautuivat mieleen ja Westerberg palasi koulunpenkille.
Ihan yksinkertaista se ei ole ollut. Tutkintorakenne on välivuosina muuttunut, ja huomattavasti nuorempien opiskelukaverien keskellä on joskus turhauttavaa.
– Kaikki eivät ole vielä niin tosissaan opintojen kanssa. Toisaalta voin nähdä, että olin itsekin nuorempana juuri sellainen. On hirveää, että ihmisen pitäisi 15-vuotiaana tietää, mitä haluaa tehdä isona. Eihän silloin ole mitään tietoa työelämästä.
Puolitoistavuotias lapsi ei kevennä opiskelua.
–Teen koulutöitä yleensä silloin, kun poika menee nukkumaan.
Toisaalta äitiys on muuttanut Westerbergia monella tavalla.
– Vanhemmuus on tehnyt minut rauhallisemmaksi. Se antaa paljon, vaikka myös ottaa, esimerkiksi yöunista.
Tulevaisuudessa Westerberg haluaisi opiskella lisää ravintola-alaa, kenties ammattikorkeakoulussa.
– Sitä kautta voisin päästä esimiestehtäviin. Haluaisin tehdä vähän jotain muuta kuin peruskokin työtä.
23-vuotias Westerberg ei ole varma, mitä hän nyt tekisi, jos pohtisi opintojen keskeyttämistä.
– Jos tietäisin, miten vaikeaa on tulla takaisin kouluun, tsemppaisin itseni suorittamaan tutkinnon loppuun. Toisaalta olen saanut paljon työvuosien aikana.
Mutta yhdestä asiasta Jonna Westerberg on varma.
– On surullista, jos opintojen keskeyttämistä pidetään maailmanloppuna.
Jaa tämä artikkeli: