Ei minun pihalleni
Malmin lentokenttä. Helsingin kaupunki arvioi, että alueelle voidaan kaavoittaa asuntoja 25 000 asukkaalle. Muun muassa ilmailun harrastajat ja lennonjohtajien yhdistys vastustavat lakkautusta. – Kuva on Finland International Airshow’sta viime elokuulta.

Malmin lentokenttä. Helsingin kaupunki arvioi, että alueelle voidaan kaavoittaa asuntoja 25 000 asukkaalle. Muun muassa ilmailun harrastajat ja lennonjohtajien yhdistys vastustavat lakkautusta. – Kuva on Finland International Airshow’sta viime elokuulta.

Ei minun pihalleni

Rakennushankkeiden, asuntoloiden ja koululeikkausten vastustajat leimataan herkästi nimbyiksi. Miten nimbyily eroaa asukasaktiivisuudesta?

Teksti Eira Serkkola
Kuva Timo Hormio

Lentokentän lakkauttaminen. Meri-Rastilan rantametsän rakentaminen. Kivinokan, Vartiosaaren ja Viikin peltojen rakentaminen. Nämä ovat viime aikojen esimerkkejä kaupunkisuunnittelun kiistakysymyksistä. Vastakkain ovat useimmiten Helsingin asuntorakentaminen sekä luonto- ja virkistysarvot; Malmin lentokentän tapauksessa puolustetaan myös kulttuurihistoriaa ja ilmailua.

Sen sijaan kouluverkon karsimisen pontimena on kaupungin rahapula. Lähikoulujen lakkauttaminen koskee lapsiperheitä muun muassa Käpylässä, Puistolassa, Herttoniemessä ja Jakomäessä.

Hankkeita yhdistää se, että niiden vastustajat saavat herkästi otsaansa nimbyn leiman – not in my backyard. Vastustajat katsovat puolustavansa oman lähiympäristönsä viihtyisyyttä ja toimivuutta.

Tiedon levittäminen, adressit ja valitukset ovat kansanliikkeiden vaikutuskeinoja. Tänä vuonna Helsingin hallinto-oikeuteen on tehty valitus noin 13:sta Helsingin asemakaava-asiasta.

Helsingin sanomien (2.7.) mukaan hallinto-oikeuteen on valitettu myös Mechelininkadun liikennejärjestelyistä, joihin sisältyvät pyöräkaista ja pysäköintirajoitukset. 18 taloyhtiötä ja viisi yritystä on tehnyt valituksen. Sillä saadaan ainakin pelattua aikaa.

Kaupunki kerää laajasti asukkaiden palautetta suunnitelmista, mutta usein ihmiset kokevat, ettei se vaikuta lopputulokseen. ”Asukkaat ja Mechelininkadun yrittäjät jättivät asiasta omat esityksensä. Lopullinen päätös tehtiin uuden valmistelun jälkeen, mutta mikään ei muuttunut”, kirjoitti Lauri Väättänen mielipiteessään (HS 28.3.).

Päivi Metsäniemi kommentoi koulukeskustelua: ”Vanhempien synnyttämä liike koulujen säästämiseksi on mieluummin esimerkki joukkoistamisesta. Osalliset eivät jää katselemaan vierestä, kun päätöksiä ollaan tekemässä väärin tulkittuun tietoon perustuen” (HS 9.5.).

Malmin lentokentän lakkauttaminen jakaa vahvasti malmilaisten mielipiteitä. Asia on muuttunut itseään isommaksi, näkee Malmi-seuran puheenjohtaja Maria Laurila.

– Yleisesti ottaen nimby-ilmiö ei ole Malmille tyypillistä. Meillä on esimerkiksi monenlaisten kuntoutujien asuntoloita, ja olemme kantaneet osamme kouluverkon supistamisesta.

Mitä eroa sitten on nimbyilyllä ja kansalaisaktivismilla? Laurilan mielestä nimby katsoo asiaa kirjaimellisesti oman pihansa, oman tilanteensa ja tarpeidensa näkökulmasta.

Nimby-ilmiöt ovat yhden asian liikkeitä, kun taas asukasaktivistit ajattelevat aluetta kokonaisuutena.

– Yhdistyksissä haetaan usein kompromissia. Toivottavasti pystytään katsomaan myös menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Nimbyilyssä on kyse muutoksen pelosta, koskaan et muuttua saa -ajattelusta.

Sininauhasäätiö on tehnyt paljon työtä voittaakseen naapurien luottamuksen Ruusulankadun asumisyksikölleen Töölössä. Se tarjoaa vuokra-asunnon ja tukipalveluja nuorille päihde- ja mielenterveyskuntoutujille. Viime talvena liitto teetti Taloustutkimuksella selvityksen helsinkiläisten suhteesta päihdeongelmaisten ja asunnottomien auttamiseen.

– Vuosi sitten tuntui välillä siltä, että kaupunkilaisten enemmistö vastustaa molempia. Näin ei onneksi ole. Mitä koulutetumpaa väestö on, sitä ymmärtäväisempiä he ovat, sanoo Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Aarne Kiviniemi.

– Valtaosa myönteisesti suhtautuvista ajatteli kuitenkin, että auttaminen on hyvä asia, kunhan se ei tapahdu minun naapurissani. Se koetaan vaikeaksi.

Kiviniemen mielestä näin ajattelevat helposti ulkoistavat itsensä suomalaisesta päihde- ja mielenterveysongelmasta. Silti ikävä tosiasia on, että ulkoisesti hyvistäkin perheistä tulevat nuoret voivat syrjäytyä ja tarvita Ruusulankadun kaltaista paikkaa.

– Me emme ole tuoneet tätä ongelmaa Helsinkiin. Nämä nuoret olisivat muuten kadulla.

Tilanne Töölössä on selvästi rauhoittunut alkuajoista. Nykyisin eniten keskustelua herättää melu: musiikin kuuntelu kovalla ja ajoittainen huutelu.

Malmin lentokentän ystävät ry on kerännyt yli 67 000 allekirjoitusta lentokentän lakkauttamista vastustavaan adressiin. Oikeuskanslerille on tehty valitus, ja kuntalaisaloite on vireillä.

Valtio luopuu kentästä vuonna 2016. Helsingin kaupunki arvioi, että lentokentän alueelle voidaan kaavoittaa asuntoja noin 25 000 asukkaalle. Työpaikkoja sinne tulisi 2 000–3 000.

Yhdistyksen puheenjohtaja Timo Hyvönen pitää lentokenttää kansallisomaisuutena.

– Se on rakennettua kulttuuriympäristöä, parikymppisen nuoren valtion voimannäyte. Kukaan ei rakentaisi kerrostaloja Turun linnan pihalle tai Suomenlinnaan, hän vertaa.

Kauan Tapanilassa asunut Hyvönen alkoi itse lentää vuonna 2009 – esimerkiksi työmatkoja Kuopioon. Tällaisia yleisilmailijoita on muitakin.

Nimbyily on Hyvösen mielestä lähellä olevan asian perusteetonta vastustamista. Asia ei oikeasti vaikuta nimbyn omaan elämään. Asukasaktiivisuudesta hänellä on kokemusta Tapanila-seuran puheenjohtajana.

– Parhaimmillaan me pystyimme antamaan faktoja virkamiehille, jotka eivät välttämättä tunne alueen todellisuutta.

– Helsinkiin on jo kaavoitettu alueita 140 000 ihmisen asuntoja varten, ja Östersundomia kaavoitetaan. Alppikylä rakennettiin lentomelusta huolimatta, joten lentokentän reunallekin mahtuisi taloja, Hyvönen näkee.

Helsingin maankäyttöä ohjaava yleiskaavaluonnos tulee kaupunkisuunnittelulautakuntaan 25.11.

Jaa tämä artikkeli: