null Ei seksiä kiitos, olemme kristittyjä!

Antiikin jumaltarustossa jumalatkin kuvattiin seksuaalisina olentoina. Muun muassa Zeuksella/Jupiterilla oli lukuisia seksiseikkailuja. Venus oli roomalainen rakkauden jumalatar, jonka Amoriksi tai Cupidoksi nimitetty poika ampui nuolia, jotka saivat osuessaan ihmisen rakastumaan näkemäänsä henkilöön. Kuva: Wikimedia commons

Antiikin jumaltarustossa jumalatkin kuvattiin seksuaalisina olentoina. Muun muassa Zeuksella/Jupiterilla oli lukuisia seksiseikkailuja. Venus oli roomalainen rakkauden jumalatar, jonka Amoriksi tai Cupidoksi nimitetty poika ampui nuolia, jotka saivat osuessaan ihmisen rakastumaan näkemäänsä henkilöön. Kuva: Wikimedia commons

Ei seksiä kiitos, olemme kristittyjä!

Monilla uskonnoilla on seksuaalikielteinen maine. Etenkin kristinusko ja islam saattavat muihin uskontoihin verrattuna vaikuttaa seksuaalisesti melko kuivilta uskonnoilta.

Hindulaisuudesta tunnetaan Kamasutra, buddhalaisuudessa sekä niistä vaikutteita saaneissa new age-liikkeissä on tantraseksinsä ja luonnonuskonnoilla on hedelmällisyysriittejä. Pitävätkö mielikuvat eri uskontojen seksuaalikielteisyydestä tai -myönteisyydestä paikkansa?

– Kristinusko syntyi tilanteessa, jossa yksinkertaisuus ja askeettisuus, sukupuolinen puhtaus ja siveellisyys tulivat kuin itsestään sen piirteiksi, pohtii tutkija, kirjailija Virpi Hämeen-Anttila.

Näin tapahtui, koska kristinuskon harjoittajat olivat aluksi köyhiä, ja saarnamiehet olivat usein yksinäisiä askeettimiehiä. Askeesi oli muodissa, eivätkä naiset saaneet opettaa. Lisäksi reagoitiin roomalaisten tapainturmelusta vastaan. Myös ajan filosofiset suunnat innoittivat kristinuskoa.

Hämeen-Anttilan mukaan kristinusko omaksuikin samoja piirteitä kuin stoalaisuus ja gnostilaisuus. Edellinen korosti itsekieltäymystä ja nautinnon vieromista, jälkimmäinen ruumiin alemmuutta sieluun nähden. Näiden aatteiden ollessa varhaisen kirkon ja kirkkoisien opetuksessa tärkeitä, niistä tuli myös kirkon perinnettä pitkäksi aikaa.
 

Raamatun eroottisin kirja on Laulujen laulu, lihallisen rakkauden ylistyslaulu."


Seksuaalikielteisyys ei yksiselitteistä

Teologian tohtoriksi tänä syksynä väittelevä tutkija Ilse Paakkinen ei kuitenkaan lähtisi jaottelemaan muita uskontoja seksuaalisesti erityisen rikkaiksi ja kristinuskoa erityisen köyhäksi. Esimerkiksi hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa on monenlaisia seksuaalimoraalisia käsityksiä, joista osa on hekumallisempaa sorttia ja osa ei. Samoin on kristinuskossa. Myöskään islamin osalta asia ei ole yksiselitteinen.

– Islam ei ole varsinaisesti seksuaalikielteinen, vaikkakin jotkut nykyajan "puritaaniset" liikkeet näin ehkä itsekin ajattelevat. Islamissa on vahva käsitys siitä, että Jumalan luomasta hyvästä kuten ruoasta, varallisuudesta ja seksistä kuuluu nauttia, joskin tämä on tehtävä islamin lain puitteissa, arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila vastaa.

Seksi on islaminuskoisilla avioliitossa jopa velvollisuus, mutta sen ulkopuolella kiellettyä. Myös kristittyjä ja juutalaisia avioseksiin suorastaan velvoitetaan, ainakin lisääntymistarkoituksessa, koska Raamattuun sisältyy kehotus lisääntyä ja täyttää maa. Joissain uskonnoissa erotiikalla on rooli myös osana uskonnonharjoitusta. Antiikin jumaltarustossa jopa jumalat kuvattiin seksuaalisina olentoina. Kristinuskossa ei näin ole.

Ruumis vai henki etusijalla?

Kamasutra on muinainen hindulainen uskonnollinen teksti, joka antaa ohjeita seksiin. Patsas kuvaa yhtä Kamasutrassa esiintyvää asentoa. Kuva: Thinkstock

Eri uskonnot ovat syntyneet eri kulttuureissa ja aikoina, siksi niiden suhde seksiin on erilainen.

– Hindutkin voivat olla puritaanisia. Alastomuutta ja seksiä ei ole esimerkiksi saanut esittää elokuvissa eikä muissakaan kuvissa uudella ajalla. Esimerkiksi Vedanta-filosofiassa ollaan sitä mieltä, että kaikki on yhtä ja samaa henkistä olemusta, joten ruumis on harhaa ja myös se, mitä pidämme mielenä, on harhaa. Aito ja kuolematon ydin löytyy sisältämme. Ruumis voi olla kyllä väline aidon ytimen löytämiseen, kuten joogassa.

Myöskään buddhalaisuus ei Virpi Hämeen-Anttilan mukaan varsinaisesti vieroksu seksiä, mutta myös sen oppiin kuuluu kohtuullisuus ja itsekkäiden himojen hillitseminen. Siksi seksi, vaikka se ei ole sinällään pahaa, on tarkkailtava käyttäytymisen alue, jolla ei saa olla hillitön ja itsekäs. Täyteen puhtauteen pyrkivät, kuten munkit, elävät selibaatissa.

– Monet suunnat, esimerkiksi tantrismi, pitävät miehen ja naisen suhdetta analogiana jumalan ja ihmisen suhteesta ja saattavat sen takia ylentää seksin.

Morsiusmystiikassa eroottisia piirteitä

Raamatun eroottisin kirja on Laulujen laulu, lihallisen rakkauden ylistyslaulu. Kirjaa on eri aikoina toki hengellistetty ja sen eroottisuus on selitetty allegoriaksi. Mutta myös kristinuskon piiristä tunnetaan osaksi Laulujen laulun innoittamaa morsiusmystiikkaa, jossa Kristus kuvataan sielun sulhaseksi ja Kristuksen rakkaus pyritään tavoittamaan ekstaattisen kokemuksen kautta.

Aiempina vuosisatoina varsinkin naisten seksuaalisuuteen on liitetty jopa demonisia piirteitä. Noitavainojen aikaan noidiksi epäiltyjen naisten kuviteltiin parittelevan demonien kanssa. Noituuden katsottiin johtuvan nimenomaan lihanhimosta, joka naisilla on kyltymätön – näin ilmoitti noitavainojen perusteos Noitavasara vuodelta 1486.

Taiteessa on kuvattu paljon pyhän Teresan hurmiota, josta Teresa itse kirjoitti mm. "Enkelillä oli käsissään pitkä kultainen keihäs, jonka rautaisessa kärjessä näytti olevan vähän tulta. Hän näytti lävistävän sillä sydämeni useaan kertaan, niin että keihäs tunkeutui sisuksiini. Kun hän veti sen pois, minusta tuntui kuin hän olisi repäissyt ne mukanaan. Se sytytti minut kauttaaltaan suureen rakkauteen Jumalaa kohtaan. Niin ankara oli tuska, että se pani minut vaikeroimaan, ja niin ylenmääräinen oli se suloisuus, jonka tämä suunnaton tuska minussa synnytti, ettei kukaan haluaisi sitä menettää, eikä sielu tyydy vähempään kuin Jumalaan." Kuva: Wikimedia Commons

Mutta kirkossa esiintyi myös myönteisempää suhtautumista seksuaalisuuteen. Naismystikkojen ja nunnien mystiikassa eroottinen ja hengellinen kietoutuivat yhteen, esimerkkinä vaikka Pyhän Teresan hurmioituneet kuvaukset mystisistä tiloistaan. Naismystikkojen kuten Hadewijchin kokemuksissa unioni Jumalan kanssa on usein eroottinen ja verrattavissa rakasteluun. 

– Silti mitään seksihurjastelua en kristinuskon kanonisesta tai hyväksytystä historiasta tiedä, vaikka esimerkiksi nunnia varoiteltiin siitä, että naisten välisen rakkauden tulee olla hengellistä, ei ruumiillista sorttia, Ilse Paakkinen kertoo.

Kiellot perustunevat siihen, että lihallistakin rakkautta sisarten välillä oli esiintynyt. Keskiajan hurmokselliset nais- ja miesmystikot, joilla saattoi olla homoeroottisesti värittyneitä jumalakokemuksia, kertovat Paakkisen mielestä pikemmin seksuaalisuuden monimuotoisista ilmenemistavoista oman aikansa kontekstissa kuin siitä, että nämä ihmiset olisi pakotettu elämään selibaatissa.

– On mielenkiintoista, että edes selibaatti ei tarkoittanut seksuaalisuuden näivettämistä, vaan mahdollisuutta kanavoida seksuaalisuus jumalan palvelemiseen. Tällöin uskonnonharjoitus ja seksuaalisuus yhtyivät, Paakkinen sanoo. Myös Virpi Hämeen-Anttila pitää ajatusta luontevana:

– Minusta on luonnollinen ajatus rinnastaa hengellinen kokemus eroottiseen. Eroottinen hurmio on ruumiin voimakkain tunne, jossa unohtuu kokonaan oma itse ja olo tuntuu rajattomalta, niin että sulautuu johonkin suurempaan. Sama tapahtuu, kun henki tuntee Jumalan tai ylipäätään henkisen voiman läsnäolon ja yhteyden, Virpi Hämeen-Anttila pohtii.

Näistä kokemuksista lienee syntynyt eroottinen ulottuvuus mystiikassa, joka korostaa Jumalan kokemisen selittämätöntä, suurta ja kaiken nielevää tunnetta. Samaa eroottissävyistä mystiikkaa esiintyy myös intialaisessa ja islamilaisessa kulttuurissa. Toisaalta kristinuskossa on myös ajatus seksin likaisuudesta, joten tällainen mystinen erotiikka oli varattu vain niille, jotka ovat epäilyjen ulkopuolella eli luostarissa eläville.

– Ei ole ollut oikein sopivaa, että tavallinen ihminen kirkossa näyttää hurmioituvan "väärällä tavalla". Eroottiseen tunteeseen kuuluvat ilo ja avoimuus. Varsinkin protestantismi on epäillyt sekä iloa että avoimuutta, Hämeen-Anttila arvioi.

Jeesus saattoi seurustella publikaanien ja ilotyttöjen kanssa ja käydä juhlissa, mutta kirkollisessa taidekuvastossa hänen ei useinkaan nähdä nauravan ja rentoutuvan. Suomessa morsiusmystiikkaa on esiintynyt muun muassa Laestadiuksen julistuksessa.

Nykyään kirkossa puhetta seksistä

Nykyään kirkossa keskustellaan seksuaalisuudesta tai sukupuolesta paljonkin. Paakkisen mielestä nyt ja kautta kristinuskon historian kirkon piirissä on ollut niin tiukkoja moraalinvartijoita syntivaroituksineen kuin myös romanttisen ja lihallisen rakkauden puolestapuhujia.

Kun vedetään mutkia suoriksi, voidaan sanoa, että keskiajalta alkanut kehitys, jossa korostetaan yksilön oikeuksia ja tahdonvapautta, on erilaisten filosofisten ja teologisten virtausten kautta johtanut käsityksiin yksilöiden luovuttamattomista perusoikeuksista eli ihmisoikeuksista. 

– Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on luovuttamaton ihmisoikeus, jonka syntyhistoria kietoutuu länsimaiden kristillis-filosofiseen perintöön. Keskeistä on ensinnäkin, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, toiseksi että ihmisten välistä kanssakäymistä ohjaa rakkaus, ja kolmanneksi järki. Näin myös seksuaali- ja sukupuolikysymyksissä. Myös kysymys siitä, mikä on 
seksuaalimyönteistä tai -kielteistä riippuu siitä, millaisen merkityssisällön näille termeille antaa, Paakkinen summaa.

 

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi