Eikö kirkko muka ei ole lapselle sopiva paikka?
Menin joulun alla kirkkoon kuuntelemaan joulukonserttia puolitoistavuotiaan lapseni kanssa. Lapseni on iloinen ja eläväinen ja selvästi nautti konsertissa.
Hän tanssi musiikin tahdissa, taputti muiden mukana ja ihaili kirkon korkeaa kattoa. Ei hän aivan hiirenhiljaa ollut, muttei myöskään huutanut kurkku suorana.
Konsertin puolenvälin tienoilla poistuimme kirkosta ulos kävelemään, kun lapsi alkoi väsyä ja hermostua. Konsertin päätyttyä tulimme takaisin eteiseen odottamaan tuttujamme. Ensimmäisten poistujien joukossa keski-ikäinen pariskunta tuli tokaisemaan minulle, että ”tuonikäisen lapsen kanssa ei pitäisi tulla kirkkoon” ja että ”kirkko ei ole lapsen paikka”. En ällistykseltäni osannut sanoa juuri mitään, mutta jäin pitkäksi aikaa miettimään pariskunnan kommenttia.
Ymmärrän toki, että on kohteliasta muita kohtaan poistua rauhoittelemaan huutavaa lasta muualle, mutta sitä en ymmärrä, että lasta ei saisi ollenkaan ottaa mukaan kirkkoon. Eihän lapsi ikinä opi käyttäytymään kirkossa tai muussa vastaavassa tilanteessa, jos hän ei totu sellaisissa paikoissa käymään. Paljon puhutaan myös siitä, etteivät nuoret käy kirkossa tai osallistu seurakunnan toimintaan. Eikö juuri lapsen vieminen kirkkoon pienestä asti tee kirkosta tutun ja mukavan paikan, jonne on hyvä tulla vanhempanakin? Lisäksi jo pienelle lapselle kirkossa soiva musiikki voi olla suuri elämys, vaikkei hän koko konserttia jaksaisikaan olla paikallaan. Miksi häneltä pitäisi kieltää tämä elämys ja mahdollisuus saada positiivisia kokemuksia kirkosta?
Olen pahoillani, jos pilasin tämän pariskunnan tai jonkun muun illan ottamalla lapseni mukaan. Mutta kyllä pilasi pariskunta myös minun iltani. Onneksi ei sentään lapseni iltaa, koska hän ei vielä ymmärtänyt heidän sanojaan. Toivottavasti kommentointi helpotti pariskunnan ärtymystä, mutta valitettavasti sillä ei ollut heidän toivomaansa vaikutusta. Aion jatkossakin ottaa lapseni mukaan kirkkoon.
Jaa tämä artikkeli: