Eikö pappeja kiinnosta Raamattu?
Kirkko ja kaupunki -lehden artikkelissa (18.11.) visioitiin Helsingin luterilaista kirkkoa vuonna 2035. Siinä professori Kati Niemelä nostaa esille yhden suuntauksen: Papit eivät lue Raamattua eivätkä pidä sen opettamista yhtä tärkeänä kuin ennen.
Artikkeli osoitti, että me papitkaan emme ole immuuneja yhteiskunnan paineelle, jossa kristinuskoon ja esimerkiksi Raamatun opettamiseen kohdistuu valitettavan usein suvaitsemattomuutta ja virheellisiä ennakkoluuloja. Monikaan meistä niin sanotuista ammattikristityistä tuskin haluaa leimautua kriittisen yleisön edessä hörhöksi tai suvaitsemattomaksi. Ehkäpä juuri näiden paineiden vuoksi me kirkkona olemme korostaneet viime vuosina hyvän tekemistä – Raamatun sijaan.
Hyvän tekemisen ja suvaitsevaisuuden korostaminen on toki tärkeää. Samalla ei kuitenkaan Raamattua saisi unohtaa. Mikään ei ole innostanut minua työssäni niin paljon kuin se, kun olen saanut yhdessä seurakuntalaisten kanssa pohtia esimerkiksi Raamatun hengellistä merkitystä tai suhdetta nykytieteeseen. Toivon, että me papit emme paineiden alla unohda ruokkia (eli ohjata hyvään, lohduttaa ja innostaa) Kristuksen lampaita Pyhällä kirjalla.
Jussi Koivisto
Helsingissä asuva Espoon pappi
Jaa tämä artikkeli: