Eivät kaikki kirkot tyhjenny
Hyvä Pirkko Alkio (K&k 21.11.), kirkkojen penkeillä on toki muitakin kuin ”väsyneitä vanhuksia”. Olen aika monta kertaa saanut iloita monilukuisesta seurakunnasta Vanhassakirkossa. Puhuttelevien saarnojen ja ehtoollisen jälkeen kokoontuminen kirkkokahveille ja etenkin sen jälkeen saarnajatkoille ovat antoisia tilaisuuksia, joihin on osallistunut myös nuoria, usein ensikertalaisiakin, eikä vain ”kirkon omaa väkeä”.
Erityisen ilahduttavaa on ollut kuulla raikkaita mielipiteitä niin saarnasta kuin koko messustakin musiikkeineen. Joten tervetuloa osallistumaan!
Klaus A. Raninen
Pirina Aikion mielestä (K&k 21.11.) nykymuotoiset kirkonmenot olisi korvattava jollakin muulla, koska vain vanhukset istuvat siellä katsomassa puhujia ylöspäin. Nyt vain on niin, ettei aina voi miellyttää kaikkia.
Liityin takaisin kirkkoon vasta äskettäin. Viikko sitten kävin iltamessussa, jota en kokenut ylhäältä annetuksi vaan vertaisille jaetuksi. Puhujaa ei tarvinnut katsoa ylöspäin, sillä hän oli empaattinen ja mukava pappi. Kirkossa oli väkeä nuorista vanhoihin. Itse olen 49-vuotias.
Roihuvuoren kirkon iltamessu oli hieno kokemus. Roihuvuoren kirkko rakennuksena on kaunis, joten lepuutin silmiäni milloin missäkin kohdassa kirkkoa.
Pidin urku- ja saksofonimusiikista, lähelläni palaneet kynttilät antoivat tuoksullaan oman tunnelmansa ja makuaistikin tuli testattua ehtoollisella. Oli rauhoittavaa sanoa vanha kunnon Isä meidän -rukous ja uskontunnustus ääneen muiden kanssa, vaikken heitä tuntenut.
Ehtoollisella tunsin yhteyden muihin kirkossa olleisiin, vaikkemme toisillemme puhuneetkaan. Katseet ja ilmeet viestittivät yhteisesti jaettua kokemusta.
Koin iltamessussa pyhyyden läsnäolon. Olen pahoillani, ettei Aikiolla ole ollut mahdollisuutta samaan. Kirkosta poistuessani askeleeni olivat huomattavasti kevyemmät kuin sinne mennessä ja voin vain sanoa kokeneeni aitoa iloa. Kiitos.
T.M. Mänttäri
Jaa tämä artikkeli: