Katolisessa Pyhän Henrikin kirkossa käy usein myös muihin kirkkoihin kuuluvia. Kuva: Hans v. Schantz

Ekumenia on vieraanvaraisuutta

Omaa uskonnollista identiteettiään voi hahmottaa tutustumalla eri kirkkokuntiin.

• 11.01.2016 11:50
• Ulla-Maija Vilmi

Ekumenia eli kirkkojen välinen yhteistyö kiinnostaa suhteellisen harvoja. Niin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, väittää teologian opiskelija Laura Tiitu.

– Jokainen kristitty on kutsuttu rukoilemaan kaikkien kirkkojen ja kristittyjen, ei vain omaan seurakuntaan kuuluvien puolesta, hän sanoo.

Oven avaaminen vaikkapa katoliseen kirkkoon ei ollut aivan helppoa Tiitullekaan.

– Olin arka menemään, vaikka minua kiinnosti, mitä muissa kirkoissa tehdään ja miten uskotaan. Onneksi huomasin Kansainvälisen ja ekumeenisen toiminnan koulutusohjelman KETKO:n.

Kurssin aikana käytiin opastetusti eri kirkkojen jumalanpalveluksissa ja rukoiltiin yhdessä. Oman kurssinsa jälkeen Tiitu oli koulutussihteerinä järjestämässä seuraavia kursseja. Kurssi on avoin eri kirkkoihin kuuluville nuorille aikuisille.
 

Toisen uskon arvostamista ja kunnioittamista

KETKO:n järjestäjä on Suomen ekumeeninen neuvosto. Se on Suomessa toimivien kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen yhteistyöjärjestö.

– Ekumeniaa harjoitetaan kahdella tasolla. On organisaatioiden, kirkonjohtajien ja työntekijöiden taso. Toinen taso on tavallisten ihmisten välinen ekumenia. Se voi olla kuin naapureiden välistä vieraanvaraisuutta, toisen uskon arvostamista ja kunnioittamista, selittää Tiitu.

Läheskään kaikki kristityt eivät suhtaudu myötämielisesti ekumeniaan.

– Olen huomannut, että on ihmisiä, jotka vastustavat ekumeniaa siksi, että ajattelevat sen tarkoittavan kaikkien kirkkojen yhdistämistä yhdeksi. Se ei ole tavoitteena, vaikka ekumeniassa etsitäänkin sitä, mikä on yhteistä kaikille kirkoille.

Tiitun mukaan kirkkojen yhteistyölle on vahva teologinen peruste: Kristuksen ruumis koostuu kaikista kristityistä. Yhteistä on Raamattuun pohjautuva usko kolmiyhteiseen Jumalaan.

– Kristittyjä yhdistää myös halu tehdä lähetystyötä, toimia vainottujen kristittyjen puolesta ja tehdä kansainvälistä diakoniaa. Pariisin kokouksen edellä monet kristityt ottivat yhdessä kantaa ilmastoasioihin. Itselleni tärkeää on kristillinen rauhantyö.

– Kaikesta yhteisestä huolimatta kirkkojen välillä näkyy eroja ja rajoja, jotka ovat syntyneet historiallisista ja poliittisista syistä. Opilliset rajat eivät ehkä häviä tai edes madallu elämäni aikana, Tiitu arvioi.
 

Ekumeeninen viikko rohkaisee tutustumaan

18.–25.1. vietettävällä ekumeenisella rukousviikolla voi harjoittaa käytännön ekumeniaa yhteistapahtumissa. Toki eri kirkoissa voi käydä muulloinkin. Laura Tiitu kävi jossain vaiheessa säännöllisesti katolisessa Pyhän Henrikin kirkossa Helsingissä. Siellä niin kuin monissa ortodoksikirkoissa käy aina myös muita kuin niiden omia jäseniä.

Se, että katolinen ja ortodoksinen kirkko jakavat ehtoollisen vain jäsenilleen, ei ole saanut Tiitua tuntemaan itseään ulkopuoliseksi.

Luterilainen voi osallistua ehtoolliselle anglikaani-, metodisti- ja vapaakirkossa. Myös helluntaiset jakavat ehtoollisen kristityille, jotka elävät ehtoollisyhteydessä omassa seurakunnassaan.

Toisinaan Tiitu on vaihtanut vanhojen kirkkojen meditatiivisen hartauden gospelmusiikkiin helluntailaisessa Saalemissa.

– Vapaissa suunnissa tullaan ehkä herkemmin tarjoamaan omaa oppia toisen omaksuttavaksi. Vanhoissa kirkoissa voi olla enemmän tilaa ekumenian ystävälle. Erilaiset kokemukset ja keskustelut ovat rakentaneet omaa identiteettiäni luterilaisena kristittynä.

Lukuvinkki: Kristuksen nimeen - juttusarjassa tutustuttiin erilaisiin kristillisiin yhteisöihin ja heidän jumalanpalveluselämäänsä.