Eläköön kirkon naiset
Naisten pappeus on ollut itsestäänselvyys koko aikuisikäni. Aikaisemmille sukupolville se oli unelma, jonka eteen tehtiin töitä vuosikymmeniä.
1930-luvulla aloitettiin ensimmäiset selvitykset teologisen koulutuksen saaneiden naisten sijoittumisesta työelämään. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin paltamolainen Liisa Riippa haki pappisvihkimystä Kuopion tuomiokapitulilta – hyvin tietäen, ettei se ollut mahdollista. Tämän jälkeen kirkolliskokous sai äänestää naispappeudesta kerran vuosikymmenessä. 1980-luvulla äänestettiin kahdesti ja vuonna 1986 päätös sai taakseen vaaditun määräenemmistön.
Usea sukupolvi kävi omat, kipeätkin keskustelunsa. On helppo kuvitella pettymyksen tunteet, kun kirkolliskokous kerran toisensa jälkeen äänesti esitystä vastaan. Usea jätti siitä syystä myös kirkon jäsenyyden.
Nyt voidaan hyvin sanoa, että luterilaisessa kirkossa naisten asema on hyvä. Kaikki virat ovat avoimia molemmille sukupuolille ja myös johdosta löytyy naisia, esimerkiksi Espoon kirkkoherroista. Muutama vuosi sitten kirkko sai Irja Askolasta ensimmäisen naispiispan. Silloin saattoi aistia jotain siitä, mitä oli koettu vuonna 1986. Maailma muuttui kokonaisemmaksi.
Naisten oikeudet kirkossa puhuttavat silti yhä. Viime vuosina tämä kysymys on noussut esiin, kun seurakunnat ovat jakaneet lähetysmäärärahoja. Seurakunnat toimivat valitun linjan mukaan, mutta osassa lähetysjärjestöistä katsotaan pappisviran olevan maallisen tasa-arvoajattelun ulkopuolella. Erityisesti pääkaupunkiseudulla on kyselty, miten tämä ajattelu näkyy järjestöjen toiminnassa ja millaisin perustein tapahtuvaa toimintaa seurakunnat voivat tukea. Espoossa tätä keskustelua käydään jälleen kahden viikon kuluttua, kun kirkkovaltuusto päättää kansainvälisen avun ja lähetystyön tukemisesta.
Suomessa naisten oikeuksien kohdalla ollaan pitkällä verrattuna globaaliin tilanteeseen. Syrjintä kohdistuu kuitenkin aina paikasta ja ympäristöstä huolimatta ihmiseen, yksilöön. Edelleen tarvitaan näkijöitä ja keskustelijoita.
Ps. Eräs kirkon suurista naisista on Maria, Jeesuksen äiti. Nöyrä Maria saattaa olla outo, vähän ärsyttäväkin hahmo. Toisaalta Maria tarjoaa kiehtovan tien evankeliumien ytimeen. Mielikuvitusmatka Marian viitassa vie liki Jumalan poikaa. Kristus nukkuu sylissäsi.
Urpu Sarlin
päätoimittaja
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: