null Elämää ylösnousemuksen jälkeen

Elämää ylösnousemuksen jälkeen

Kirje sinulle, joka ihmettelet, mitä mestarin seuraaminen on.

Helsingissä huhtikuussa 2009


Ystävä hyvä,

kysyit, mitä se kirkoissa puhuttu Jeesuksen seuraaminen oikein tarkoittaa? Pohdit, mitä se merkitsee arjessa? Voiko se vaikuttaa jokapäiväisiin valintoihin?

Muutama viikko sitten kävelin jäätä pitkin Kirkkonummen Vårnäsin salmen perukkaan. Kairailin ja istuskelin pilkkijakkarallani. Pomputtelin tasapainopilkkini pohjan tuntumassa. Äkkiä tuntui kuin joku kiskoisi minua siimasta jään toiselle puolelle.

– Ei ole olemassa mitään todellista Jumalaa ohi elämän, jota elän.

Pilkkikelaltani juoksi siimaa. Ihmeekseni siima kesti, ja koukutkin pitivät. Kala tuli poikittain jään alle ja pysähtyi. Sitten kala liikahti. Sain ohjailtua sitä kohti reikää. Kohta sen kita täytti kuusituumaisen pilkkireiän, ja sain vetäistyä jäälle liki metrisen hauen. En tiedä, kumpi meistä oli hämmentyneempi tapahtuneesta, minä vai tuo villi eläin.

Suonet anteeksi kalajuttuni. Minusta se kuitenkin kuuluu kysymystesi piiriin. Yhtä hyvin voisin kirjoittaa sinulle vaikkapa siitä, kuinka olen löytänyt uuden teelaadun tai mitä olen viime aikoina lueskellut.

* * *

Samasta asiasta puhuu mielestäni ortodoksitarina, joka sattui silmiini viime viikolla. Siinä erakkoveli tulee Theodoros Fermeläisen luo ja alkaa järkeillä asioita, joita ei ollut itse kokenut. Silloin vanhus sanoo hänelle:

– Et ole vielä hankkinut alusta etkä lastannut siihen tavaroitasi ja jo ennen purjehdusta olet saapunut kaupunkiin. Tee ensin työ ja tule sitten puhumaan siitä, mistä nyt puhut.

Tämän kertomuksen hengessä sanon, että ei ole olemassa mitään todellista Jumalaa ohi sen elämän, jota sinä ja minä elämme.

Jos Jumala todella on olemassa, hän ei malta jäädä taivaaseensa. Hän toimii myös minun pienissä ympyröissäni. Hän on läsnä, kun pitelen haukea!

Tai mietipä leipää ja viiniä. Ehtoollisaineet ovat halpoja, mutta saattavat sisältää kuolemattomuuden lähteen, kuten liturgiassamme sanotaan.

* * *

Jotta tätä jumallista viestintää voisi kuulostella, on etsiydyttävä oman persoonansa kamaralle. Olisi selviteltävä, mikä minua juuri tällä hetkellä innostaa tai painaa. Olisi päästä katselemaan omaa tilannettaan jotenkin sivusta. Se voi olla vaikeaa, kun kotihuolet painavat tai kun päivät ja yöt menevät jonkin asian murehtimiseen.

Varsin yleisesti kai ajatellaan, että Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa esimerkillisen elämän tavoittelua. Näinhän se varmaan myös on. Itse en kuitenkaan ole huomannut tulleeni yhtään hurskaammaksi!

Jeesuksen seuraaminen voi olla myös hänen seurassaan olemista. Se voi kuulostaa oudolta, mutta arkisesti se tarkoittaa vain, että järjestää itselleen hetkiä, jolloin ei ole kiire mihinkään. Silloin voi tutkailla oloaan. Rauhoittua.

Jeesuksen seuraamisesta puhuttaessa ei voida ohittaa pyhiä kirjoituksia eli ennen muuta evankeliumeja. Siellä meitä tulee vastaan Nasaretilainen, joka on täynnä elämänuskoa ja voimaa.

Hänen lausahduksensa ovat kiehtovia: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.”

Raamattu on loputon aarreaitta. Sen tekstejä voi jokainen tulkita oman itsensä läpi omalla tavallaan.

– Jos Jumala on olemassa, hän ei jää taivaaseensa.

Joskus tekstit tuntuvat puhuvan suoraan lukijalle. Silloin joutuu kysymään, mikä minua tekstissä oikein koskettaa? Mikä on sen sanoma minulle, joka olen juuri tässä vaiheessa elämääni?

* * *

Nostaisin esiin yhden tavan seurata mestaria. Sotilas ja jesuiittajärjestön perustaja Ignatius Loyola käytti mielikuvitustaan raamatuntekstien elävöittämisessä. Hän kehotti rukoilijaa kuvittelemaan mielessään kertomuksen tapahtumapaikan, henkilöt ja vuoropuhelut mahdollisimman tarkkaan ja sijoittamaan lopuksi myös itsensä kertomukseen.

Ignatius suosittaa kirjoittamaan muistiin rukouksen aikana heränneet tunteet, ajatukset ja mahdolliset päätökset. Muistiinpanoihin voi palata myöhemmin ja huomata, millaisessa maastossa oma mieli on kulkenut.

Ignatiuksen innoittamana kutsun sinut pienelle kuvitteelliselle veneretkelle. Markus kirjoittaa evankeliumissaan opetuslapsista, jotka palaavat työmatkaltaan Jeesuksen luo. Lainaan kuudennesta luvusta:

– Jeesuksen seuraaminen on hänen seurassaan olemista.

Apostolit kokoontuivat taas Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle, mitä kaikkea olivat tehneet ja mitä opettaneet. Hän sanoi heille: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.” Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä. Niin he lähtivät veneellä mennäkseen autiolle seudulle yksinäisyyteen.

Jeesus oli antanut opetuslapsilleen tehtäväksi parantaa ihmisiä. Hän oli lähettänyt heitä matkaan kaksittain, ilman leipää, laukkua tai rahaa. Heillä sai olla mukanaan vain yksi vaatekerta, sauva ja sandaalit.

Kuvittele tilanne mielessäsi. Opetuslapset ovat löytäneet Jeesuksen istumasta puun varjossa läheltä järven rantaa. Siellä hän odottaa työmiehiään palaavaksi. Siihen samalle hiekalle istuutuvat nyt myös Pietari, Jaakob ja tämän veli Johannes sekä Andreas, Filippus, Bartolomeus, Matteus, Tuomas, Jaakob Alfeuksenpoika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot.

* * *

Kuvittele, että myös sinä seisot väkijoukossa ja seuraat heidän kohtaamistaan. Opetuslapset pyyhkivät hikeä otsaltaan ja juovat vettä janoonsa. Joku heistä syö leipäpalaa, jonka joku ihmisjoukosta on hänelle antanut.

Opetuslapset oikovat jalkojaan, joissa painavat kylästä kylään pölyssä ja kuumuudessa taitetut kilometrit. Silti he kertovat innostuneesti, mitä kaikkea he ovat tehneet ja nähneet. He ovat ajaneet saastaisia henkiä ulos sairasta. He ovat parantaneet ihmisiä sillä vallalla, jonka Jeesus on heille antanut.

– Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

Väkeä on alkanut kerääntyä paikalle yhä enemmän. Joku tuuppii sinua takaa ja toinen kurkkii olkasi yli. Kaikki eivät malta enää seisoa taaempana vaan istuutuvat opetuslasten joukkoon.

He tahtovat kuulla kuulumisia. He kyselevät, tapasivatko miehet sitä ja sitä jossain tietyssä kylässä? Voitiinko siellä hyvin? Paraniko se ja se?

Miehet kertovat kokemuksistaan yhä välttelevämmin. Kun he Jeesukselle kertoivat tapahtumista vielä laveasti, nyt heidän vastauksensa ovat vältteleviä. He eivät katso kysyjiä silmiin.

Näet Jeesuksen nousevan seisomaan. Hän pyytää miehiään lähtemään mukaansa paikkaan, jossa he voisivat levähtää. Palaveri on päättynyt.

Miehet kävelevät pienissä ryhmissä rantaan ja nousevat Pietarin kalastusveneeseen. Pietari ja Andreas työntävät veneen vesille. Miehiä tarttuu airoihin. Vene loittonee rannasta.

* * *

Kuvittele, että sinä olet tuossa veneessä miesten kanssa. Näet, kuinka vankat käsivarret vetävät ja työntävät airoja. Veneessä vallitsee hiljaisuus, joka usein valtaa vedenpäällä olijat.

Tuossa nuokkuu Juudas, joka on lopen uupunut. Tuossa Taddeus puhelee hiljakseen Jeesuksen kanssa. Pietari pitää perää. Hän antaa katseensa levätä vastarannan määränpäässämme.

– Hän on läsnä, kun pitelen haukea!

Voit tuntea kalan tuoksun, joka on pinttynyt veneen pohjalaudoitukseen. Se sekoittuu heikkoon levän aromiin, joka nousee vedestä.

Olet valinnut paikkasi veneessä. Missä sinä istut? Oletko lähellä Jeesusta vai katseletko häntä kauempaa? Miltä tuo mies sinusta vaikuttaa nyt, kun sinulla on mahdollisuus tarkastella häntä lähemmin?

Tuntuuko sinusta, että voisit lähestyä häntä omine asioinesi? Nouseeko sisältäsi esiin sellaista, josta et ole ollut aikaisemmin tietoinen? Haluaisitko sinä, että hän ymmärtäisi puhutella sinua ja kysyä sinulta jotain?

Nyt voisi olla sinun tilaisuutesi kertoa hänelle, mitä on mielessäsi.

Emme jatka venematkaa tämän pidemmälle. Vastaranta on mustanaan ihmisiä, jotka ovat kantaneet sairaita omaisiaan vedenrajaan. Jeesus ja opetuslapset joutuvat taas töihin. Olemme rannassa ja voit astua pois veneestä.

Hyvää pääsiäistä!

Jos kirjeeni herättää sinussa jotain, lähetä vaikka sähköpostia. Osoitteeni on tommi.sarlin@kotimaa.fi.

Jaa tämä artikkeli: