2300-luvulla. Vuohipaimen Zachryn (Tom Hanks) uhkarohkea seikkailu vuoren huipulla ja demonin kohtaaminen tekee hänestä tärkeän todistajan.
Elämän perustotuuksien piiloleikki
Kuusi toisiinsa kietoutuvaa tarinaa, viiden sadan vuoden aika ja joukko idealistisia totuuksia. Pilvikartasto (Cloud Atlas 2012) ei ole helppo elokuva; se kestääkin miltei kolme tuntia.
Silti se on omituisen viehättävä filmi, jota katsoessa kannattaa kuulostella tarinoiden tunneydintä.
Ohjaajat Andy ja Lana Wac-howski sekä Tom Tykwer ilmeisesti luottavat David Mitchellin romaanin teemojen pysyvän katselijan mielessä, kun häntä heitetään epäkronologisesti vuosisadasta toiseen. Siirrot ovat joskus hyvin lyhyitä.
Mutta kunhan elokuvan kuusi juonilinjaa selkenevät, siirroista alkaa nauttia. Kysymys saatetaan esittää yhdellä vuosisadalla ja siihen vastataan tulevaisuudessa. Tarinoilla on kuitenkin enemmän sisäistä yhteyttä kuin alkuun uskoisi.
Vanhin tarinoista vie katsojan vuoteen 1849 San Franciscoon palaavalle laivalle. Vuonna 1936 nuori säveltäjä jättää rakastettunsa ja etsii mainetta. Vuonna 1973 tutkiva journalisti joutuu vaaraan. Vuodelta 2012 nähdään epäonnisen kustantajan riemukas kapina vanhusten vankilamaisessa hoivakodissa.
Tulevaisuuteen kurotetaan vuoden 2141 totalitäärisessä yhteiskunnassa, jossa alistettu naistyöläinen Somni alkaa saada ajatuksia vapaudesta ja riippumattomuudesta. Pisimmälle tulevaan – 2300-luvulle – vie kuudes tarina, jossa tuho on jo tullut. Tom Hanksin esittämä vuohipaimen Zachry riskeeraa kaiken, kohtaa demoninsa ja kertoo viimein vanhana iltanuotiolla lapsille väkivallattomasta maailmasta, jossa totuus on kunniassa. Somnista on tullut palvottu jumalatar.
Näyttelijät vuorottelevat tarinoiden rooleissa. Pientä lisähupia syntyy heidän tunnistamisestaan.
Mitä sitten Pilvikartasto haluaa sanoa? Katsojan ei anneta oivaltaa sitä itse, vaan kertojan ääni palauttaa elokuvan johtoajatukset mieleen tuon tuostakin.
Tähän tapaan: Meidän elämämme ei ole omamme. Kohdusta hautaan olemme sidottuja toisiimme. Menneisyys ja nykyisyys kuuluvat yhteen. Jokaisella pahalla teolla ja jokaisella ystävällisellä eleellä synnytämme omaa tulevaisuuttamme. Yksi teko voi olla kuin pisara meressä, mutta valtamerikin koostuu yksittäisistä pisaroista.
Selvää Paulo Coelhon tyyliä. Vapaudesta, myötätunnosta ja ihmisten yhteenkuuluvuudesta muistuttaminen ei liene koskaan huono asia.
Marja Kuparinen
Pilvikartasto. Ohjaus Lana Wachowski, Tom Tykwer ja Andy Wachowski. Elokuvateattereissa 1.3.
Jaa tämä artikkeli: