Elämän tarkoitusta pitää etsiä täällä ajassa

Elämän tarkoitusta pitää etsiä täällä ajassa

Ystävämme kuolinilmoitus kertoo: ”Tie valmis on, ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen, ja kerran ehjä ihminen ylistää tietä Kristuksen.” Uskon, että hän, ehjä ihminen, oli löytänyt elämän tarkoituksen.

Vain kaksi viikkoa tästä oli kulunut, kun otimme osaa Bertta-tädin viimeiselle matkalle. Toivorikkaasti kukkalaitteemme kortissa luki Jeesuksen sanat: ”Joka uskoo minuun se elää, vaikka olisi kuollut.” Tuo tilanne arkun äärellä panee aina hiljaiseksi, kun tullaan elämän ja kuoleman rajoille. Viimeisellä hetkellä saamme luottaa Jumalan armoon Kristuksessa Jeesuksessa.

Olen kantanut montaa arkkua ja saattanut viime leposijalle useita rakkaita omaisia ja ystäviäni. Kun tiimalasissamme on vielä hiekkaa, meidän on tutkittava elämää ja sen tarkoitusta. Mehän olemme kokonaisuus ruumis, henki ja sielu. Joskus olen kuullut hyvän selvityksen, että sielusta tunnistaa läheisen olemuksen taivaassa. Joskus 70-luvun herätyksissä löysin elämän tarkoituksen. Olin varttuneessa miehuusiässä. Noin puolet elämästäni olen kokenut tällaista johdatusta. Sitä en vaihtaisi pois.

Pyhän Kirjan alussa kerrotaan ihmisen tottelemattomuudesta. Paratiisissa mies ja vaimo lymysivät Jumalaa. He olivat syntiinlangenneet ja tunsivat silloin alastomuuden häpeää. Tämä sama lankeemuksen seuraus lymyäminen näyttää jatkuvan. Kaikki sen jälkeiset ihmiset ovat poikenneet pois Jumalan suunnitelmista. Synnitöntä ihmistä ei löydykään.

Kaikkien pelto kasvaa rikkaruohoa ja ohdakkeita. Meidän on tehtävä työtämme otsamme hiessä. Liian moni tuskastuu paatuu. Ei näin. Meidän tulee etsiä elämän tarkoitusta ja uutta elämää täällä ajassa!

Pauli Virvonen

Jaa tämä artikkeli: