– Saattohoidossa kuljetaan ihmisen rinnalla elämän loppuun asti, luonnehtii Leena Heinonen työtään.
Elämän viime metreillä
Herran siunaus on tullut tässä työssä rakkaaksi, sanoo sairaalapastori Leena Heinonen.
Katriinan sairaalan aulassa on kyltti, jossa lukee ”Sairaalapappi”. Nuoli osoittaa oikealle. Lyhyen käytävän viimeinen ovi on auki.
– Ovi on yleensä auki aina, kun olen huoneessani, kertoo sairaalapappi Leena Heinonen.
Työhuoneessa pidetään sovittuja tapaamisia omaisten tai potilaiden kanssa. Pääosin Heinonen tapaa potilaita osastoilla.
– Käyn osastoilla yleensä aamupäivisin. Olen ollut talossa pitkään, ja niinpä henkilökunta soittaa, jos joku sanoo haluavansa tavata papin.
Henkilökunta osaa myös arvioida, milloin papin tapaaminen voisi olla tarpeen. Osasto 5:n eli saattohoito-osaston kansliasta pappi saa joskus samalla kertaa monen potilaan nimet. Myös omaiset voivat pyytää käymään läheisensä luona.
Kuuntelua ja keskustelua
Leena Heinonen liikkuu sairaalassa useimmiten siviilivaatteissa. Nimikyltti kertoo, että kyseessä on sairaalapappi.
– Joskus joku on kysynyt, minkä kirkon pappi olen. Jos potilas ei haluakaan tavata pappia, minun on helppo väistyä. Muutenkin se, mitä ensi kontaktin jälkeen tapahtuu, riippuu potilaasta.
Mahdollisella seuraavalla tapaamisella potilas voi käydä läpi omaa elämäänsä, sen hetkistä tilannetta; pitkää sairausjaksoa tai sitä, kuinka paljon on tapahtunut käsittämättömän lyhyessä ajassa. Sairaudesta puhutaan vain, jos potilas haluaa sitä.
Monesti puhutaan siitä, keitä potilaan lähipiiriin kuuluu ja millaista elämä on ollut. Esiin voi nousta myös vaikeita asioita, kuten syyllisyyttä tai elämätöntä elämää.
– Tuntuu surulliselta, jos ihmisellä on vielä elämänsä viime vaiheissa pitkä lista asioita, joita kaipaa tai olisi halunnut toteuttaa. Valintoja tehdessään ihminen on ehkä huomaamattaan rajannut elämästään pois joitakin asioita, eikä siten ole saanut elämästään kylliksi.
Potilaan ehdoilla
Keskustelut etenevät potilaan ehdoilla.
– Kuuntelen. Tarvittaessa voin yrittää tukea tai johdatella tilannetta niin, että epävarma ja hauras ihminen saisi puhutuksi sen, mitä hänen mielessään liikkuu.
– Se, että kahden toisilleen vieraan ihmisen välille syntyy luottamus, on joka kerta yhtä suuri yllätys. Koskaan ei voi tietää, mihin keskustelu vie.
Leena Heinonen sanoo olevansa vanhanaikainen työntekijä: kun hän käy tapaamassa potilaita, hän ei kuljeta mukanaan kännykkää.
– Siten minun itseni on helpompi keskittyä. Pappia sitoo vaitiolovelvollisuus.
– Monilla on ajatuksia ja tunteita, joista voi olla helpompi puhua jollekin ulkopuoliselle kuin puolisolleen tai lapsilleen. Erityisen tärkeältä minusta tuntuu käydä niiden luona, joiden luona ei muuten käy kukaan.
Osasto 5.llä keskusteluja käyvät myös saattohoidon vapaaehtoiset, joita Heinonen kouluttaa. Sairaalassa ajatellaan, että hyvään hoitoon kuuluu myös mahdollisuus tavata pappia ja saattohoidon vapaaehtoistyöntekijää. Hyvin tiedetään, että keskustelut voivat vähentää ainakin joidenkin potilaiden levottomuutta, ahdistusta ja pelkoja.
Rukouspyyntöjä tulee paljon
Leena Heinonen kertoo kunnioittavansa toisen vakaumusta. Hän ei oma-aloitteisesti kysele keskustelukumppaninsa hengellisestä elämästä tai kirkkoon kuulumisesta. Osalle potilaista hengellinen elämä on tärkeää.
– Ei ole harvinaista, että potilas kysyy, sopiiko pyytää, että pappi rukoilisi hänen puolestaan. Esirukouspyyntöjä tulee paljon. Monen ihmisen hengellisyys tulee esiin sitä kautta.
Heinonen kertoo, että rukoilemisesta on tullut tärkeä osa hänen työtään.
– Kun lupaan rukoilla, myös teen sen. Rukoileminen antaa sisältöä työhöni.
Sairaalapappi voi myös potilaan niin toivoessa pitää yhteisen rukoushetken hänen kanssaan, lukea Raamattua ja laulaa virsiä.
– Herran siunaus on tullut minulle tässä työssä rakkaaksi. Siinä pyydetään, että Jumala kääntäisi kasvonsa rukoiltavan puoleen ja antaisi rauhansa hänelle. Mitä muuta se on kuin että pyydetään Jumalan läsnäoloa?
Toisinaan pappia pyydetään myös toimittamaan yksityinen ehtoollinen. Potilaan kanssa sitä voi olla viettämässä esimerkiksi hänen puolisonsa.
– Joskus kun potilas kysyy ehtoollisen mahdollisuutta, hän haluaa sopia sen parin päivän päähän ja jättää siten itselleen valmistautumisaikaa. Monesti on kuitenkin niin, että potilas on valmistautunut henkisesti pitkään ennen kuin lopulta kysyy ehtoollista. Silloin se vietetään saman tien.
Luopumisen surua
Kun Leena Heinonen kolmetoista vuotta sitten haki sairaalapapin paikkaansa, työn kerrottiin olevan pitkäaikaissairaiden sielunhoitoa.
– Nykyään Katriinan sairaalassa ei ole enää yhtään pitkäaikaishoitopaikkaa. Sairaalan syke on toinen ja potilasvirta suurempi.
Eri osastoilla on omat erityisalansa. Yhteisten hartauksien ja ehtoollistilaisuuksien järjestämisessä sekä ihmisten tavoittamisessa ja kohtaamisessa on monenlaisia haasteita.
– Aivohalvauspotilaiden tai iäkkäiden ihmisten kanssa on välillä tarpeen etsiä puheen ja sanallisen viestinnän tilalle muita vuorovaikutuksen väyliä.
Siksi Heinonen on vasta valmistunut kuvataideterapeutiksi.
Sairaalan muihin osastoihin verrattuna osasto 5 on kuitenkin oma maailmansa.
– Katriinan sairaala on ollut uranuurtaja siinä, että saattohoitoa järjestetään perusterveydenhoidon sairaalassa.
– Saattohoidossa sairaalajakso päättyy potilaan kuolemaan. Niinpä papin työn pääpaino on surutyössä. Joillekin potilaille elämästä luopuminen on kriisi. Toisten tie on tasaisempi.
Kuolema ei kysy sopivaa aikaa
Monien ihmisten mielikuvissa pappi yhdistyy nimenomaan kuolemaan.
– Joskus potilas saattaa sanoa, että nyt ei ole vielä papin aika. Toisaalta on niitäkin, jotka ryhtyvät puhumaan omasta kuolemastaan.
Leena Heinosen mielestä ainakin papin pitää uskaltaa keskustella kuolemasta.
– Keskustelua ei tule kääntää muuhun sanomalla, että älähän nyt vielä tuollaista puhu.
Heinonen korostaa, että pappina hän on aina elämän puolella.
– Kuoleman läheisyydessäkin uskon ja julistan iankaikkisen elämän näkökulmaa. Vaikka kuolema erottaa ihmiset tässä ajassa lopullisesti toisistaan, he kohtaavat kerran.
Joskus omaiset jäävät harmittelemaan sitä, etteivät olleet paikalla kuoleman hetkellä.
– Voi olla, että kuoleva lähtee omalla ajallaan ja omassa rauhassaan, sitten kun hän itse on siihen valmis. Kuolema ei kysy sopivaa aikaa, se on yhtä suuri ihme kuin syntymä.
Saattohartaus vainajan vuoteen vierellä
Heti kuoleman jälkeen voidaan pitää saattohartaus vielä kun vainaja on vuoteessaan. Papin sijasta sen voivat toimittaa vainajan läheiset keskenään. Leena Heinonen on laatinut avuksi raamatuntekstin ja rukoukset sisältävän monisteen.
Katriinan sairaalassa on vainajan säilytys- ja näyttämistilat sekä kappeliksi vihitty hiljainen huone. Saattohartaus voidaan toteuttaa myös siellä vainajaa arkkuun laitettaessa.
Varsinkin silloin, kun vainaja ollaan hautaamassa sukuhautaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, myös hautaan siunaaminen on luontevaa toimittaa kappelissa. Useimmiten sairaalapappi on tuntenut siunattavansa.
Sairaalapapin työhön tutustuessa mieleen hiipii kysymys, miten hän kestää työtään kuoleman keskellä.
Heinonen kertoo ajattelevansa, että elämän rajallisuus koskee myös häntä itseään.
– Olen saanut työni lisäksi muitakin elämän lahjoja, puolison, sisaruksia ja muita läheisiä. En saa laiminlyödä heitä enkä itseänikään.
Vapaa-aikoinaan Heinonen voi vaikka suunnitella, millaista mallia alkaisi seuraavaksi kutoa kangaspuillaan.
– En ole mikään yli-ihminen. Se, että voi olla avuksi toiselle, ravitsee. Siihen kätkeytyy siunaus.
Vuoden 2014 Yhteisvastuukeräyksellä kehitetään suomalaista saattohoitoa.
Mitä on hyvä saattohoito?
Vantaalla järjestetään helmikuun aikana kolme kaikille avointa keskustelutilaisuutta saattohoidosta ja surusta kuoleman lähellä.
- To 6.2. klo 18 Asolan seurakuntatalolla, Asolantie 6. Mukana johtava ylilääkäri Annariina Jyvälahti Vantaan sairaalapalveluista ja sairaalapastori Pirjo Vatanen.
- Ke 12.2. klo 18 iltakirkko ja sen jälkeen noin klo 18.45 keskustelutilaisuus Korson kirkolla, Merikotkantie 4. Mukana osastohoitaja Maritta Hänninen Vantaan sairaalapalveluista, sairaalapastori Markku Elo ja vapaaehtoinen saattohoitaja Heljä Nousiainen.
- Ke 26.2.klo 18 Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1. Mukana yleislääketieteen erikoislääkäri Sirpa Sairanen Vantaan sairaalapalveluista ja sairaalapastori Leena Heinonen.
Tilaisuuksissa on kahvi- tai teetarjoilu.
Jaa tämä artikkeli: