Korvat. Hautaustoimen päällikkö, puutarhaneuvos Risto Lehto nauttii siitä, että tietää tekevänsä työtä ihmisille. – Parasta kiitosta on, kun omainen kertoo kaksi vuotta aiemmin käymämme keskustelun helpottaneen oloaan. En silloin sanonut mitään, vaan ainoastaan kuuntelin.
Elävien ja kuolleiden palveluksessa
Hautausmaiden työntekijöiden arjessa omaisten kuuntelu on ratkaisevassa roolissa.
Hautaustoimen päällikkö Risto Lehto saattaa aamulla miettiä, miksei jokin kasvi menesty hautausmailla. Iltapäivällä voi soittaa kiukkuinen ihminen, joka on tyytymätön omaisensa haudan hoitoon. Lehto on oppinut elämään arvaamattomien käänteiden kanssa.
– Koko ajan tulee uusia asioita ihmeteltäväksi. Tässä työssä pitää olla avoin ja sosiaalinen, Lehto kertoo.
Risto Lehto on vastuussa Helsingin hautausmaiden kunnosta ja enimmillään sadoista työntekijöistä. Vakituista henkilökuntaa hautausmailla on noin 90 ihmistä ja keskusrekisterissä kymmenkunta, jotka vastaavat hautaustoimen asiakaspalvelusta. Lisäksi tulevat 450 kausityöntekijää, joista moni on ensimmäisessä kesätyössään oleva nuori.
Vuonna 1974 puutarhuriksi valmistuneen Lehdon tie kulki nykyisiin tehtäviin Lahden ja Kouvolan seurakuntayhtymien kautta. Työhuoneen seinällä roikkuva taulu, jossa lukee ”Vuoden hortonomi 2007”, kertoo kollegoilta saadusta arvostuksesta. Palkinnon perusteluissa Lehtoa luonnehditaan tiennäyttäjäksi puutarha-alalla. Hänen todetaan lisäksi saaneen paljon kiitosta ihmisten huomioimisesta. Alkukesästä Lehdolle myönnettiin puutarhaneuvoksen arvonimi.
– Hautausmaat ovat surutyön paikkoja, joten työntekijöiden toimenkuvassa ihmisten kohtaaminen korostuu. Puutarhurit eivät aina itsekään tiedosta tekevänsä omaisten matkaa helpommaksi myös luomalla lohduttavaa ympäristöä. Eihän hautausmaiden olisi pakko olla kauniita!
Lehto sanoo pohtineensa usein, miten puutarhurien ammattikunta päätyi hautausmaille.
– Venäjän vallan aikana 1800-luvun puolivälissä annettu terveysasetus velvoitti varustamaan hautausmaat tarpeellisilla istutuksilla, hän selittää.
Kirkon ja valtion tehtävien uudelleen järjestelyä koskevan keskustelun velloessa Risto Lehto toteaa, ettei hautausmaiden hoidon siirtäminen pois seurakunnilta olisi järkevää.
– Keskustelusta kuultaa tietämättömyys hautausmaiden arjesta, siitä, mitä kaikkea työ pitää sisällään. Hautausmaita voi hoitaa vain vahva toimija. Kirkolla on jo vuosisatojen kokemus hautausmaiden ylläpidosta.
Lehto muistuttaa, että hautausmaiden kunnossapidon ulkoistaminen ei pienennä kustannuksia, koska seurakunnan oman henkilökunnan työ on arvolisäverotonta. Nykyisellään tiedetään lisäksi tarkasti, millaista palautetta omaiset antavat henkilökunnalle.
Kirkko saa osan valtion yhteisöveron tuotosta, mutta kaikissa seurakunnissa se ei kata hautaustoimen kuluja. Monet seurakunnat joutuvat käyttämään myös kirkollisverovarojaan hautausmaiden ylläpitoon. Sellaiset seurakunnat voisivat muuttaa maksuttomia hautaustoimen palveluja maksullisiksi ja vähentää näin kirkollisverojen käyttöä hautausmaihin.
Helsingissä monista haudoista on tehty hoitosopimus. Niiden kunnossapito katetaan hautainhoitorahastosta, jota kartuttavat hautojen hoitomaksut.
– Ensisijainen vastuu hautojen hoidosta on omaisilla. He voivat halutessaan ostaa meiltä palveluja, kuten kesäkukkien istutuksen ja niiden hoidon, Lehto selventää.
Palataan omaisten kohtaamiseen. Miten siihen oppii?
– Helsingissä henkilökuntaa kurssitetaan säännöllisesti. Kappelityöntekijöillä on erittäin perusteellinen perehdytys, koska hautajaiset ovat aina ainutkertainen tilanne.
Lehto tietää 35 vuoden kokemuksella, että terapoimisen sijaan kannattaa keskittyä kuuntelemaan. Sekään ei aina ole helppoa. Omaisen surussa mukana eläminen voi muuttua kuluttavaksi.
– Jos on omaa surua, surevien ihmisten kohtaaminen voi vaikeutua. Tiedän ihmisiä, jotka eivät pysty näyttämään vainajia omaisille.
Hautaustoimessa kohdataan surun monet muodot. Menetys ja kaipaus saattavat purkautua jopa vihaisuutena siitä, että hautakukat ovat päässeet helteellä nuupahtamaan.
– Hautausmailla ongelmat ilmaistaan tunteella, mutta ne ratkotaan järjellä.
Hautausmaiden hyvä kunto ja hautajaisten onnistuminen tulkitaan kunnioitukseksi. Siksi hautajaisiin liittyvät epäonnistumiset ovat erityisen ikäviä. Helsingissä on vuosittain miltei 5000 hautausta. Yleisin riski on kiireen tuntu.
– Usein on aikamoisia ruuhkia. Muutaman minuutin venytys hautajaisissa kiristää aikataulua, mutta vahtimestarin pitäisi pysyä kiireettömän oloisena.
Lehto kuitenkin lisää, että vaikeita tilanteita omaisten kanssa syntyy harvoin. Hän antaa tästäkin kiitosta osaavalle henkilökunnalle.
Vainajan kunnioittaminen on ammattilaisille itsestäänselvyys. Tilat, joihin ruumis tuodaan säilytykseen, ovat asialliset ja siistit. Ruumista siirrellään rauhallisesti. Krematorion työntekijä kohtelee jokaista vainajaa pieteetillä.
Hautausmailla on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Paitsi viimeisiä leposijoja kuolleille, ne ovat muistelupaikkoja eläville.
– Hautausmailla on upeita kulttuurikerrostumia. Ihmisille on tärkeää nähdä, että ennen meitäkin on eletty, Lehto pohtii.
Suomalaiset osaavat käyttäytyä hautausmailla verraten hyvin. Ongelmia syntyy, jos hautausmaasta tulee sijaintinsa vuoksi läpikulkupaikka. Esimerkiksi Hietaniemen hautausmaan läpi pyöräilevien soisi hillitsevän vauhtia.
Millainen on suomalaisten suhde kuolemaan? Onko kuolema tabu?
– Se ei saa olla tabu, koska silloin sitä ei voi käsitellä. Hautauskulttuurimme on vahvasti muuttunut, koska kuolema on laitostunut. Uskon, että monia omaisia helpottaisi olla mukana hautajaisten suunnittelussa. Kannattaa käydä katsomassa hautapaikkaa ja miettiä, millaiset kukat hautajaisiin ostetaan – tehdä pieniä valintoja.
Pienen lapsensa menettäneiden vanhempien tuskaan ei koskaan totu.
– Kuolema on mysteeri.
Teksti Milla-Maria Isopoussu
Kuvat Liisa Huima
Jaa tämä artikkeli: