Elokuussa naamiot tippuvat. Leena Uotila (vas.), Ritva Valkama, Eero Aho, Aino Seppo ja Jemina Sillanpää. Kuva: Tapio Vanhatalo
Elokuussa pimenee
Haluatko nähdä perhehelvetin, jossa loukkaukset lingotaan tarkasti ja kepeällä kädellä? Kiinnostaako ihmisen venyvä kestokyky, jolla hän luovii elämässään ja asettuu niukkaankin tarjolla olevaan tilaan?
Innostaako kohtalo, jossa sitä niittää mitä on kylvänyt, ja ahneudesta seuraa elämän päätteeksi suuri yksinäisyys?
Kaupunginteatterin Elokuussa kolme tytärtä (Riitta Havukainen, Aino Seppo ja Heidi Herala) kokoontuu isänsä hautajaisin. Olipa äiti (Ritva Valkama) pillerihuuruissa tai selvin päin, hän ei pelkää paljastaa mielipiteitään kenestäkään. Lapset eivät ole olleet vanhempiensa unelmien ja pyrkyryyden tasalla, eikä elämässä lopusta katsoen ole hurraamista – äidin kannalta. Osassa tyttäriä ja varsinkin seuraavassa sukupolvessa on jo toivoa ja tajua riistäytyä irti tuhoavista suhteista ja kulissielämästä.
Kari Heiskasen ohjaamana Tracy Lettsin Elokuu tulee lähelle paljastaessaan ihmistensä elämänvalheita. Vaikka avaralla näyttämöllä kaikki kärjistyy, eivät ne ratkaisut nyt niin kaukana meikäläisistä ole. Ei voi päivitellä muiden tekoja, jos tunnistaa itsessään saman viehtymyksen voimattomiin haaveisiin.
Elokuu nostaa kuitenkin esiin myös vanhan kysymyksen: Tekevätkö ihmiset vääriä ratkaisuja, jos he vain yrittävät selvitä eteen tulevasta?
Oikein aina ratkaiseva heittäköön ensimmäisen kiven.
Tracy Letts: Elokuu. Ohjaus Kari Heiskanen. Suomen kantaesitys Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 11.2.
Jaa tämä artikkeli: