Agnes Vardan elokuva Les plages d´Agnés eli Agnésin rannat valmistui taiteilijan 80-vuotispäivänä.

Elokuvia vielä yli 80-vuotiaana

Oman runollisen elokuvakielensä luonut ranskalainen Agnés Varda puhaltaa raikasta ilmaa katsojan ajatuksiin.

• 23.02.2016 15:40
• Leena Virtanen

Miten henkilökohtaisesta tulee runoutta? Ranskalainen ohjaaja Agnès Varda (s.1928) on löytänyt oman kielensä elokuvissaan, jotka yhdistävät vapautuneesti palasia sieltä täältä: dokumenteista, arkistofilmeistä, kuvataiteesta, valokuvista, fiktioelokuvista sekä usein Vardan kertojanäänestä.

Kavi esittää maalis-huhtikuussa hienon sarjan Vardan tunnetuimpia elokuvia alkaen Ranskan uuden aallon vuosista ja päättyen 2000-luvulle. Suuri yleisö muistaa parhaiten hänen fiktioelokuvansa Kuin taivaan lintu (1985), mutta myös kulutusyhteiskuntaa kritisoiva dokumentti Elämä on kaunis (2000) keräsi mainetta ja palkintoja.

Sarjan helmiä on sydäntäsärkevän kaunis dokumentti Jacquot – poika Nantesista, joka kertoo Vardan aviomiehestä, ohjaaja Jacques Demystä. Muun muassa Cherbourgin sateenvarjot -elokuvan ohjannut Demy kuoli aidsiin vuonna 1990. Varda kuvasi häntä vähän ennen kuolemaa, hänen ihoaan ja riutuvaa olemustaan. Samalla dokumentti kertaa Demyn elämää ja uraa.

Vardan elokuvista löytyy usein onnen teema, alkaen vuodesta 1965, jolloin valmistui Onnen hetkiä eli Le Bonheur. Mukana on aina kulkenut myös 1960-luvulta kumpuava yhteiskunnallisuus ja heikoimpien puolelle asettuminen.

Sarjan päättää Vardan 80-vuotispäiväksi valmistunut Les plages d’Agnès (2008) eli Agnèsin rannat, jossa Varda antaa mielen ja kuvien lentää vapaasti elämänsä hiekkarannoilla.

elokuvarunous on kypsynyt hänen vanhetessaan, ja ilmeisesti virettä riittää edelleen, sillä häneltä valmistui vielä viime vuonna lyhytelokuva.

Varda on sanonut avaavansa katsojille ikkunoita, jotta he voisivat elokuvan jälkeen lähteä kuljeskelemaan. Se kuvaa hyvin hänen elokuviaan, jotka tosiaankin puhaltavat raikasta ilmaa katsojan ajatuksiin ja tunteisiin.