Elvytystä parisuhteeseen
Rakkaus tuntuu sammuneen. Toinen jäkättää loputtomasti ja toinen vaipuu mykkäkouluun. Miten siitä pääsisi uuteen kevääseen?
Jos todella haluaa onnellisemman suhteen, se on mahdollista. Parisuhteen vuorovaikutustaitoja voi opetella ja rakkaudelle löytää uutta tilaa.
Parisuhdekouluttaja Sari Liljeström Kataja ry:stä toteaa, että parisuhteen kehittäminen alkaa siitä, että ihmisessä käynnistyy ajattelun prosessi: Millaisena oman parisuhteeni haluaisin? Miten haluaisin toimia? Miksi itse käyttäydyn niin kuin käyttäydyn?
— On tärkeä oivaltaa, että vuorovaikutus parisuhteessa on ihan tavallista vuorovaikutusta, itsen ilmaisua ja toisen huomioimista. Tunteiden turbulenssi vain on parisuhteessa toista luokkaa kuin esimerkiksi työpaikalla tai kavereiden kesken. Siksi parisuhteen vuorovaikutustaitojen opettelu on oikeastaan pitkälti omien tunteiden tunnistamisen ja hallinnan opiskelua, Liljeström neuvoo.
— Eikä koskaan ole liian myöhäistä. Minulla on ollut kursseilla 70-vuotiaita pariskuntia, jotka ovat tyytyväisiä, että aloittivat edes nyt!
Kuuntele!
— Kaikkein eniten ihmistä tuntuvat parisuhteessa haastavan kuuntelemisen taidot, Liljeström arvioi.
Siihen on monta syytä.
On vaikeaa laittaa omat tarpeet sivuun ja antautua toisen kuuntelijaksi: Miksi minun pitäisi kuunnella, kun minua itseäni ei koskaan kuunnella? Lisäksi toisen kuunteleminen aktivoi omia voimakkaita tunteita.
Arkisempia syitä on esimerkiksi silkka laiskuus. Aina ei vain jaksa kiinnostua toisen asioista.
Naisilla on tapana päivittää kuulumisiaan kavereidensa kanssa. Moni tuntee paremmin kaverinsa kuin miehensä.
Liian moni liitto päättyykin sitten siihen, että nainen sanoo, ettei häntä ole kuultu kymmeneen vuoteen ja päättää lähteä.
Liljeström kehottaa kuitenkin aina miettimään, missä kuulijan ja puhujan vastuun rajat kulkevat.
— Onko lähtijä todella tehnyt kaikkensa tullakseen kuulluksi? Sanoisin, että heittäydy selällesi, huuda ja huido, että tulet huomatuksi! Jos mikään ei todella toimi, sitten vastuu tosiaan on vastapuolella.
Puhu!
— Yksinkertaisin vuorovaikutustaito on puhe. Puhu, älä panttaa, Sari Liljeström rohkaisee.
Mutta jos on usein joutunut kokemaan, ettei toinen kuuntele, moni mieluummin vaikenee. Se on valitettavaa, sillä pohjimmiltaan ihminen kaipaa suhteessaan läheisyyttä — ja todellisen läheisyyden saavuttaminen edellyttää syvää itsensä jakamista.
— Miksi ihmiset kyllästyvät toisiinsa? He kyllästyvät pintaan. Ihmisen sisimpään ei koskaan voi kyllästyä. Toinen ihminen on niin syvä ja loppumaton mysteeri, Liljeström sanoo.
Ilman puhetta jää piiloon.
Kyse ei ole jatkuvasta sanojen virrasta ja tunteiden selvittelystä. Riittää, että joskus avaa toiselle omia prosessejaan, että kertoo, missä todella on menossa itsensä kanssa.
— Jokaisen pitää myös löytää itsestään ja toisesta se, millainen on juuri tämän meidän rakkautemme kieli. Mikä on sanojen ja kosketuksen oikea sekoitus? Ei saisi jäädä pitämään rakkautta itsestäänselvyytenä, että kun alttarilla kerran sanoin, että "rakastan", niin se yksi kerta riittää. Lapsille muistetaan kyllä kertoa, kuinka paljon heistä välitetään. Mutta myös aikuinen haluaa kuulla, että on ihana ja rakastettu.
— Tietysti toisilla on laihemmat eväät parisuhteeseen kuin toisilla. Me olemme erilaisia jo sanojen käytön taidossa. Mutta ei sen taakse voi piiloutua. Jokaisella on kuljettavana oma matkansa.
Pyydä anteeksi!
Sari Liljeström ei usko taikatemppuihin, joilla parisuhteen vuorovaikutuksen ongelmat oiottaisiin. Yksi sana kuitenkin toimii aina: anteeksi.
— Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen auttavat kyllä joka kerta. Kun pyytää toiselta anteeksi, tulee samalla tunnustaneeksi itselleen, että on toiminut toisin kuin olisi halunnut.
Tämäkään ei ole yksinkertaista. Ei ole itsestään selvää, että ihminen pystyy pyytämään ja antamaan anteeksi. Se edellyttää rohkeutta oman heikkouden myöntämiseen ja luottamusta toiseen.
— Me kannamme liittoihimme kaikki pettymykset ja haavat, joita elämän tärkeissä ihmissuhteissa on ehditty kokea. Parisuhteelta janotaan läheisyyttä, mutta monet asiat estävät meitä uskaltautumasta sen nauttimiseen, Liljeström miettii.
— Mutta jos omassa parisuhteessa oppii hyvään ja syvään vuorovaikutukseen, se voi olla myös aikaisempia haavoja parantava ja eheyttävä kokemus. Silloin suhteessa on mahdollisuus kokea sellaista läheisyyttä ja armollisuutta, jossa voi kokea heijastuksen Jumalan rakkaudesta: vaikka tuo toinen tuntee minut ja on nähnyt minut huonoimmillani, hän hyväksyy minut ja rakastaa.
Päätä yrittää!
Matka parisuhteen opiskelussa on pitkä ja työläskin. Jotkut lähtevät sitä kulkemaan, toiset eivät.
— On erilaisia arvostuksia. Hankalaa tietysti on, jos samassa perheessä toinen haluaa hoitaa parisuhdetta ja toinen ei siitä välitä. Mutta yksikin ihminen voi hoitaa parisuhdetta. Kun hän vähitellen muuttuu, yhteiset tanssiaskeleetkin muuttuvat.
Vielä muutama vuosikymmen sitten pienviljelijäpariskunta oli talon, töiden ja tapojen sitoma. Liitossa oltiin, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Nykyään ihmisillä on aikaa ja varaa miettiä oman elämänsä kehittämistä.
— Nyt on varaa valita, ettei jäädäkään suhteeseen, joka ei tyydytä. Yhdessä pysytään parisuhteen sisäisen siteen voimalla.
Toisaalta moni eroon päätynyt on jälkikäteen todennut, ettei ollut aavistanutkaan, kuinka voimille käyvä ja raskas eroprosessi on, Sari Liljeström sanoo.
— Että jos sen saman energian olisi laittanut parisuhteen korjaamiseen, ei kenties oltaisi eroon koskaan päädyttykään.
Kaarlo, 29
"Minulle vaikeinta suhteessa on ollut muuttaa omia tapojani: olla vähemmän itsekäs ja huomioida toista enemmän. En tarkoita, että tahallani jättäisin huomioimatta, mutta on aika paljon sellaisia pikkujuttuja, joissa tulee vahingossa tehtyä niin kuin toista ei olisikaan. Siitä tulee ongelmia.
Kun on ensin sinkkuna tottunut elämään omilla ehdoillaan, omat tavat ja mieltymykset tuo parisuhteeseenkin. Toiselle osapuolelle ne voivatkin olla yllättävän raskaita ottaa vastaan.
Ja tarkoitan nyt todella pieniä asioita, esimerkiksi sitä, että vetäydyn lukemaan lehteä tai suunnittelen itselleni jonkun menon. Kun mietin tarkemmin, niin näkyyhän niissä usein tietty poikamiehen itsekkyys. Liian harvoin minun tulee kysyttyä, että mitäs me.
Pitkä suhteeni päättyi juuri, ja kannan siitä oman osani. Siihen suhteeseen menin ihan noviisina. Kun seuraavan kerran päädyn jonkun kanssa yhteen, haluan ihan alusta alkaen paneutua asioihin toisin, että voitaisiin yhdessä hengittää sitä suhteen me-ilmaa."
Kaarina, 39
"Vaikeinta ovat ristiriitatilanteet. Huomaan yhä uudestaan ja uudestaan, kuinka lapsellisesti tulen niissä käyttäytyneeksi. Vaikka haluaisin, en osaakaan toimia taitavasti. Kun ristiriitatilanne ja sitä seuraava riita viriää, käyttäydyn toisin kuin haluaisin, että minua itseäni kohtaan käyttäydytään.
Kun meille syntyy ristiriitaa jostain arkisesta asiasta, jään odottamaan puolisolta vastuunottoa, että hän ratkaisee tilanteen, joka minua ärsyttää. Heittäydyn hänen varaansa — mutta eihän se toimi niin.
Olen yrittänyt tunnistaa, millaisia nämä minun omat toistuvat käyttäytymismallini ovat, että pystyisin olemaan aikuinen silloinkin, kun harmittaa. Ja samaan aikaan kun yritän itse toimia paremmin, koetan myös oppia sietämään ja ymmärtämään toista sellaisena kuin hän on.
Eihän ihminen tule nopeasti paremmaksi. Mutta satunnaisin määräajoin tapahtuu jotain sellaista, minkä huomaan lisänneen elämänymmärrystäni. Yleensä siihen liittyy joku kriisi, josta tulee oppineeksi asian tai pari."
Johannes, 63
"Olen ollut avioliitossa 38 vuotta, ja meidän suhteemme on kestänyt ensi syksynä neljä vuosikymmentä. Joka päivä kuitenkin huomaa sen, että vanhalla painolla ei pääse tässäkään vaiheessa eteenpäin. Aina tulee uusia tilanteita, jotka tuovat uusia kysymyksiä. Se on se asia, joka yhä haastaa.
Jäin eläkkeelle viime vuonna, ja vaimoni on vielä kokonaan työelämässä. Tämä muutos on vaatinut sopeutumista. Etukäteen ei osaa arvioida, miten sellainen vaikuttaa meidän kahden välisen suhteen tasapainoon. Uudessa tilanteessa syntyy uudenlaisia odotuksia. Minä olen suuntautunut viettämään yhteistä aikaa, vaimolla on edelleen kiireinen työ. Molempien on joustettava paljon.
Vuosien myötä tietysti oppii ennakoimaan toisen käyttäytymistä, mutta ei toista silti täysin tunne. Siksi on tärkeää, että jaksaa yrittää."
Maria, 44
"Epävarmuus ja rakkaudetta jäämisen pelko, niistä minä en pääse eroon, vaikka rakkautta ja hellyyttä suhteessa olisikin. Se on kuin pieni vika, joka tulee esille silloin, kuin en haluaisikaan. Jos on kinaa, minä tulen epävarmaksi. Kun olen epävarma, ylireagoin ja kinasta tulee riita. Sitten olen onneton.
On kauhean vaikeaa oppia luottamaan siihen, että minä olen riittävän hyvä. On eri asia ymmärtää, että näin on, kuin todella kokea se sydämessään. Jos minulla olisi se kokemus, ei tarvitsisi niin paljon odottaa toiselta vakuutuksia rakkaudesta.
Tässä iässä haluaisin olla jo valmis aikuinen. Mutta ei se kai mene ihan niin. Sitä odotellessa olen opetellut, että itse osoittaisin joka päivä, kuinka toinen on ihana ja minulle tärkeä. Ja se on ainakin tehnyt hyvää kumppanilleni ja meidän suhteellemme, vaikka oma keskeneräisyyteni ei olemattomiin ole hävinnytkään."
Parisuhteen parhaaksi
Vuorovaikutus parisuhteessa -ilta ma 9.2. klo 18.30–20.30 Tammiston seurakuntatilassa, Tammistonkatu 29 B. Parisuhdekouluttaja Sari Liljeström luennoi ja opastaa vuorovaikutuksen saloihin. Tilaisuus on tarkoitettu kaikenikäisille pareille. Lastenhoito on järjestetty.
Parisuhteen ilot ja haasteet -kurssi viitenä lauantaina 28.2.–28.3. klo 12–15 Tammiston seurakuntatilassa, Tammistonkatu 29 B. Alle nelikymppisille pareille tarkoitetun kurssin tavoitteena on harjoitella kuuntelemaan toista, opetella tunnistamaan omia tunteita ja kertomaan niistä toiselle sekä syventää sitoutumista. Lastenhoito on järjestetty. Ilmoittautumiset 12.2. mennessä pastori Kirsti Hildénille p. 050 3827 987 tai kirsti.hilden@evl.fi. Ryhmään otetaan enintään viisi paria.
Jaa tämä artikkeli: