En ole Hamasin kannattaja
Sirpa Bågman antoi ymmärtää, että minä tuen Hamasia (K&k 20.5.). En tue sitä enkä hyväksy väkivaltaa. Palestiinan kristittyjä käsittelevässä The Stones Cry Out -elokuvassani ei yllytetä Israelia vastaan tai kannusteta väkivaltaan israelilaisia tai palestiinalaisia kohtaan. Nykyajan islamistista ideologiaa ei tule sekoittaa 1948 tapahtumiin.
Islamistiset ryhmät radikalisoituivat 1990-luvun alkupuolella osana Israelin ja Palestiinan konfliktia. Tämä huolestuttava ja kielteinen suuntaus on tuottanut palestiinalaisille enemmän vahinkoa kuin hyvää. Suurin osa palestiinalaisista ei hyväksy näiden ryhmien vaatimuksia väkivallasta, ja minä ehdottomasti en hyväksy niitä. Palestiinan kristittyjä koskevien pitkien tutkimusteni aikana en ole tavannut ketään, joka tukisi väkivaltaa Israelia vastaan. Toki on olemassa kaunaa, sillä Länsirannalla erot vuodesta 1967 alkaen Israelin sotilasvallan alla eläneiden palestiinalaisten ja siirtokuntalaisten välillä ovat valtavat ja epäoikeudenmukaiset. Mitä pidempään konflikti jatkuu, sitä radikaalimmiksi eri ryhmittymät tulevat. Palestiinalaiskylien tuhoaminen alkoi ennen Israelin valtion perustamista ja arabimaiden sodanjulistusta: vuoden 1948 maaliskuussa niitä oli tuhottu jo kaksi sataa.
Tapaan jatkuvasti israelilaisten ihmisoikeusjärjestöjen edustajia ja ihailen heidän työtään rauhan hyväksi. Heidän näkemyksensä on, että yksikään miehitys ei voi kestää ikuisesti, ja selviytyäkseen Israelin on löydettävä rauha palestiinalaisten kanssa. On sääli, etten voinut keskustella henkilökohtaisesti mielipiteen kirjoittajan kanssa, sillä hän olisi saattanut nähdä, että meillä on yhteinen tavoite.
Yasmine Perni
Jaa tämä artikkeli: