Vauvaperheen arkea. Mirja ja Mika Hätälällä on kolme alle viisivuotiasta lasta. Alexanderille (vas.) ja Kristianille leikkipuisto on ihan paras paikka. Daniel seurailee tapahtumia kantorepusta.
Enemmän aikaa omille vauvoille
Äitiyslomat ja hoitovapaat lisäävät perheiden yhteistä aikaa. Toisin oli 1960-luvulla.
Teksti Natalia Kisnanen
Kuva Sirpa Päivinen
Vauvakuumeinen Marjatta Siljola palasi pettyneenä neuvolasta vuonna 1967. Neuvolan raskaustesti oli näyttänyt negatiivista. Oikeasti ajan raskaudentunnistusteknologia oli heikkoa ja Siljola kolmatta kuukautta raskaana.
Vuonna 2013 Mirja Hätälä luki elektronisesta kotitestitikustaan olevansa raskaana, vaikka ovulaatiosta oli hädin tuskin viikko. Helsinkiläisvauvoja syntyi sinä vuonna noin 6 300. Daniel Hätälä, Tapulikaupungissa asuvien Mirja ja Mika Hätälän kolmas lapsi, ehti laskelmaan mukaan.
– Kävimme pitkät keskustelut, tuleeko meille kolmatta vai ei. Minä voitin ajan kuluessa, kun vauvakuumeeni vain pysyi, Mirja Hätälä virnistää.
Helsinkiläisnainen synnyttää hedelmällisen ikänsä aikana keskimäärin 1,35 lasta, kun pohjoisemmassa Suomessa lukema on paikoin yli 2. Ensisynnyttäjän keski-ikä on Helsingissä ylittänyt 30 vuoden rajan.
– Helsingissä kouluttaudutaan pitkälle ja mennään myöhään naimisiin. Eikä täällä ole tavallisella työtä tekevällä ihmisellä varaa kuuden huoneen asuntoon, linja-autonkuljettaja Mika Hätälä selittää helsinkiläisten vähälapsisuutta.
Rinnat maitoa valuen joutuivat vuoden 1968 vauvojen äidit palaamaan töihin. Voimistelunopettaja Marjatta Siljolan lakisääteinen äitiysloma Kallion yhteiskoulusta kesti silloin kolme kuukautta. Onneksi Sointu tajusi syntyä huhtikuussa, joten äitiyslomaan sai kesäloman jatkoksi.
– Ruoka- ja hyppytunneilla kävin kotona vauvaa imettämässä, ja työssä ollessa maito valui muovisiin rintakuppeihin, Siljola kertoo.
60-luvun helsinkiläisvauvat söivät jauhovellejä ja nukkuivat mahallaan. Arkena he pukeutuivat äitiyspakkauksen luukkuhousuihin, juhlissa äidin ja sukulaisten valmistamiin koreampiin vaatteisiin. Heitä hoitivat lapsenlikat itse nikkaroiduilla hoitopöydillä.
– Lapsenvahteja haimme lehti-ilmoituksilla ja sukulaisten kautta. Joukossa oli upeita, vastuuntuntoisia tyttöjä, mutta oli myös huumeisiin sotkeutuneita, näpisteleviä hoitajia. Eräs oli joutunut jättämään oman vauvansa toiseen kaupunkiin, Marjatta Siljola muistelee.
Luotettavimpina pidettiin tyttöjä, jotka opiskelivat Väestöliiton koulussa kotisisariksi. Perheitten tuli tarjota heille vuodeksi asunto ja perehdytystä kotitaloustehtäviin sekä vähintään kolmen alle kouluikäisen lapsen hoitoon.
– Moni hankki kolmannen lapsen vain siksi, Siljola mainitsee.
Viidennen vauvansa jälkeen Siljola anoi koulun johtokunnalta virkavapautta. Itsestään selväksi mahdollisuudeksi tämä muuttui vasta 1980 vanhempainvapaalain myötä. Äitiysloma oli pidentynyt seitsemään kuukauteen 1974.
Palveluiden huipentuma koettiin 1980-luvulla, kun kaikki helsinkiläiset uudelleensynnyttäjät saivat pyytämällä kaupungin kodinhoitajan kotiinsa.
Herra Siljola osallistui vauvanhoitoon ostamalla kotiin pulsaattorikoneen.
– Se piti kauheaa jyskettä, mutta oli helpotus vaippojen padassa keittämisen jälkeen, Marjatta Siljola huokaa.
– Muuten vauvat olivat siihen aikaan naisten juttu. Isän osuus oli lähinnä ottaa valmiiksi pakattu vauva välillä syliin ja viedä se kävelylle.
Hätälän perheessä isä Mika tekee suurimman osan kotitöistä. Vauvanhoidon hän jakaa vapaa-ajallaan puoliksi vaimonsa kanssa.
– Se on itsestään selvää. Eihän neljäkään kättä aina riitä kaikkeen tähän, Mika Hätälä tietää.
Daniel Hätälä tulee saamaan rintamaitoa vuoden vanhaksi.
– Kestovaippailua ja kantoliinailua kokeilevat nyt kaikki taustasta riippumatta. Ne eivät enää ole mikään hippijuttu vaan trendi, Mirja Hätälä huomioi.
Pienissä helsinkiläisperheissä trendinä on myös viettää aikaa vauvaystävällisissä kahviloissa ja vauvakinoissa. Mirja Hätälä ei kolmen alle viisivuotiaan poikansa kanssa kuitenkaan hevillä lähde perhekerhoa pitemmälle.
– Haasteellisinta äitiydessä on aikataulutus. Emme Danielin synnyttyä ole vielä kertaakaan päässeet ennen kymmentä ovesta ulos! Iltaisin, jos isoveljien nukkumaanmeno vähänkään myöhästyy, Daniel ei osaa nukahtaa vaan itkee väsymystään, äiti kuvailee.
Hätälät ovat tyytyväisiä Helsingin tarjoamiin hoitolisiin ja lapsiperheiden palveluihin. He kuitenkin toivovat hartaasti, että poliitikot antaisivat kansalaisten itse päättää, kumpi vanhemmista hoitaa lapsia kotona.
– Hoitovapaan puolittaminen kahdelle on monissa perheissä mahdotonta. Jos Mika jäisi kotiin, meillä ei olisi muuta tuloa kuin hoitovapaaraha, koska minulla ovat opinnot kesken, Mirja Hätälä sanoo.
Jaa tämä artikkeli: