Enkeleiden seurassa
Myös aikuisilla on taivaallisia suojelijoita.
Teologi ja tietokirjailija Esko Miettinen kertoo miettineensä pitkään enkeleitä: mitä ja keitä he ovat ja mikä on heidän paikkansa kristillisessä uskossa.
Enkelit nousivat Miettisen mieleen, kun hän oli huolissaan läheisten ihmisten puolesta. Hän huomasi, ettei osannut eikä voinut tehdä muuta kuin rukoilla heille enkeleiden suojelusta.
Vuosikymmenten mittaan Miettinen on pannut merkille, kuinka vähän enkeleistä puhutaan meikäläisessä luterilaisessa kirkossa.
— Enkeleistä ei puhuta kirkossa paljonkaan muuten kuin lapsityössä. Heistä ei juurikaan puhuta aikuisille ja aikuisten tasolla.
Kirkollisen enkelipuheen vähäisyys on harmittanut Miettistä varsinkin siksi, että parin viime vuosikymmenen aikana on muussa kulttuurissa ollut meneillään kansainvälinen enkelibuumi.
Sen myötä on ilmestynyt kasapäin enkelikokemuksista kertovia populaareja kirjoja. Niissä taivaallisia henkiolentoja ei kuitenkaan läheskään aina sijoiteta mihinkään laajempaan uskonnolliseen viitekehykseen.
— Enkelibuumi saavutti jonkinlaisen huipun 1990-luvun puolivälissä. Samoihin aikoihin kirkko antoi lausunnon hyvinvointivaltion arvopohjasta. Leikittelin silloin ajatuksella, mitä olisikaan tapahtunut, jos kirkko olisi jättänyt hyvinvoinnin muille ja lausunut jotain enkeleistä.
Valopylväs olkapään takana
Vähän ennen eläkkeelle jäämistään keväällä 2010 Esko Miettinen keksi, mikä voisi olla hänen näkökulmansa enkeleihin.
— Oivalsin, että voisin tehdä matkan suomalaiseen enkeliajatteluun.
Sen jälkeen Miettinen on viettänyt aikaa muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunouden arkistossa ja teologisen tiedekunnan kirjastossa. Hän on ostanut aiheeseen liittyviä vanhoja kirjoja antikvariaateista ja poikennut Kirjakyläpäivillä Sysmässä.
Lähteinään hän on käyttänyt pääasiassa kotimaisia aineistoja: kirkollisia kirjoja, saarnoja ja virsiä Mikael Agricolasta alkaen.
— Selvitys- ja kirjoitustyöhön meni päätoimisesti kaksi vuotta. On vaikea sanoa, mihin on viisasta panna piste. Aivan hyvin olisin voinut käyttää työhön toiset kaksi vuotta.
Työn tuloksena syntyi kirja Taivaallisia vieraita. Kristillinen enkeliperinne Suomessa (Kirjapaja 2012).
Hanke oli jo pitkällä, kun Miettinen viime syksynä kävi Helsingin kirjamessuilla kuuntelemassa irlantilaista enkelikirjailija Lorna Byrneä. Byrne on vieraillut Suomessa useampaan kertaan.
— Tilaisuudessa kaikki istumapaikat ja käytävät olivat täynnä yleisöä, pääasiassa naisia.
— Moni nuori nainen näyttää kyllästyneen materialistis-ateistiseen maailmaan, jossa se kuinka ihmisen käy, on vain tuurista kiinni. Enkeliusko osoittaa, ettei ihmisen ole hyvä olla ilman uskoa ja Jumalaa.
Miettinen pitää Lorna Byrneä monia muita enkelikirjailijoita kiinnostavampana siksi, että tämän ajattelu näyttää yhdistävän kristillistä ja populaaria enkeliajattelua ja toimivan siltana niiden välillä.
— Kun Lorna Byrne kertoo vaikkapa, että näkee ihmisen takana suojelusenkelin valopylväänä, hän sanoo kuvakielellä sen, minkä voi sanoa olevan aivan kristillisen opin mukaista.
Taivaan asukkaita
Enkelit eivät ole kristittyjen yksityisomaisuutta. Kristinuskon lisäksi enkelit tunnetaan muun muassa juutalaisuudessa, islamissa ja buddhalaisuudessa sekä monissa uusissa uskonnoissa.
— Tosin eri uskonnot tulkitsevat enkeleitä eri tavoin.
Esko Miettisen oman selvitystyön keskeinen havainto on, että vanhoissa kirkollisissa suomalaislähteissä puhutaan enkeleistä paljon enemmän kuin nykyisin.
— Ehkä toinen maailmansota on ollut niin kova koettelemus, että sen jälkeen enkelit eivät enää ole mahtuneet ajatuksiin.
— Mutta etenkin 1600-luku oli varsinainen enkeleiden vuosisata. Silloin Turun Akatemiassa tehtiin paljon enkelitutkimuksia.
Kristillisestä näkökulmasta näyttää selvältä, että Jumalan luoma maailma jakautuu kahtia: näkyvään ja näkymättömään. Näkymättömään maailmaan kuuluvat muun muassa enkelit. He ovat taivaan asukkaita ja sen kansalaisia.
Näkymättömät ja ruumiittomat enkelit ovat Miettisen mukaan eri lajia kuin ihmiset.
— Kun sanotaan, että ihmiset ovat tuonpuoleisessa maailmassa kuin enkelit taivaassa, sillä ei tarkoiteta, että ihmiset olisivat muuttuneet enkeleiksi. Mutta tulevassa elämässä on varmaan paljon enkelimäistä.
Valkoisia ja mustia kuiskuttelijoita
Hyvillä enkeleillä on tehtävänsä: he ylistävät Jumalaa taivaassa, kuljettavat Jumalan viestejä ja suojelevat ihmisiä.
Luterilaisella kirkolla ei ole selvää linjaa siitä, onko jokaisella oma suojelusenkeli. Monien mielestä suojelusenkelin tarpeessa ovat etenkin lapset.
Kirjailija Sakari Topelius keräsi aikoinaan lehdistä uutisia metsään eksyneistä lapsista, jotka löytyivät vahingoittumattomina monen päivän jälkeen. Topeliuksen mielestä hyvät enkelit voitiin havaita lähinnä juuri ihmeellisten pelastumisten perusteella.
Vanhoissa kirkollisissa teksteissä puhutaan yhtä lailla sekä hyvistä että pahoista, sekä valkoisista että mustista enkeleistä.
— Se, että osa enkeleistä on pahoja, ei sovi kovin hyvin nykyajan myönteiseen ajatteluun. Todellisuudessa on kuitenkin pahalla paljon valtaa. Nykyinen maailmankuva on usein aivan liian optimistinen, kun ajatellaan, että kaikki ongelmat selviävät ja että ihminen on hyvä, Esko Miettinen sanoo.
Hyvän ja pahan välinen kamppailu kuuluu kristilliseen maailmankäsitykseen. Taustalta löytyy enkeli Luciferin lankeemus ja sen myötä syntynyt pimeyden maailma, joka yrittää tuhota Jumalan hyvän maailman.
— Ainakin joskus pahat enkelit yrittävät kuiskutella ihmisen mieleen kiusauksia. Mutta jos ihminen yrittää vastustaa niitä, hän saa siihen tukea hyviltä enkeleiltä.
—Arvostan Aku Ankan piirtäjien tapaa havainnollistaa tällaista tilannetta siten, että päähenkilön toisella olkapäällä ehdotuksiaan tekee paholainen ja toisella enkeli.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Nykysuomalaisen enkeliuskon perustan muodostavat monen makuuhuoneen seinällä oleva Lasten suojelusenkeli -kuva ja suosittu Suojelusenkeli-laulu. 1800-luvun Saksasta peräisin olevasta painokuvasta on kaksi laajalle levinnyttä muunnosta. Toisessa lapset kävelevät rikkinäistä siltaa kuilun yli ja toisessa he leikkivät jyrkänteen reunalla. Molemmissa lasten turvana on suojelusenkeli.
”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie” -sanoilla alkavan Suojelusenkeli-laulun kirjoitti 1800-luvun lopulla kansakoulunopettaja Immi Hellén. Musiikin lehtori P. J. Hannikainen sävelsi runon koulun laulunopetuksen tarpeisiin.
Martti Lutherilla oli suojelusenkeliasiasta selvä näkemys. Katekismuksessaan hän neuvoo rukoilemaan enkelin suojelusta aamu- ja iltarukouksessa seuraavin sanoin: ”Pyhä enkelisi olkoon minun kanssani, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaa.”
— Enkeliä ei rukoilla suoraan, vaan häntä lähestytään Jumalan kautta. Lisäksi Luther puhuu enkelistä yksikössä. Siitä voi päätellä, että jokaisella on henkilökohtainen enkelinsä, Esko Miettinen sanoo.
— Hän ei myöskään viittaa mitenkään siihen, että kyseessä olisi lapsen rukous, vaan yhtälailla aikuisen.
Miettinen on löytänyt samanhenkisen rukouksen kirkon uusimmasta evankeliumikirjasta:
”Rakas taivaallinen Isä. Sinä annat enkeleillesi käskyn varjella, puolustaa ja vahvistaa omiasi. Kiitos, että sinun sanansaattajasi ovat palvelemassa meitä syntymästä kuoleman hetkeen saakka ja täyttämässä tehtäväänsä myös tuomion ja ylösnousemuksen päivänä. Auta, että saisimme kerran iloita enkeleiden kanssa sinun kasvojesi edessä. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.”
Kirkon lapsityössä opetetaan, että enkelit kuljettavat ihmisten rukouksia Jumalan luokse. Siinä näkyy Miettisen mielestä kauniisti sekä rukouksen että sen kuljettajan merkitys. Hän toivoisi tällaisen ajattelun leviävän kirkon muuhunkin opetukseen.
Miettisen mukaan uskonnollinen elämä tarvitsee suojelusenkeliä.
— Ei ehkä aina ja kaikissa tilanteissa, mutta silloin kun kriisi tulee. Ja sehän tulee. Olisi hyvä, jos pahojen päivien tullessa olisivat keinot niiden käsittelemiseen jo olemassa, pohtii Miettinen.
Suojelusenkelin lisäksi Miettinen puhuu saattajaenkelistä, joka vie ihmisen sielun kuoleman jälkeen Jumalan luo.
— Voi olla niinkin, että suojelusenkeli ja saattajaenkeli ovat eri olentoja. Ajatus saattajasta perustuu Raamatun kertomukseen rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta. Lasaruksen kuoltua enkelit veivät hänet.
Näkymätön tulee näkyväksi
Nykyihmisen voi olla vaikea saada otetta siihen, kuinka tärkeinä menneiden vuosisatojen kristityt pitivät enkeleitä. Asiaa valaisee Esko Miettisen löytämä saksalaisen 1600-luvun teologin Johann Gerhardin tiivistelmä: ”Isä lähetti Pojan lunastuksen takia, Pyhän Hengen lohdutuksen takia ja enkelit suojeluksen takia.”
— Tässä enkeleiden arvo nostetaan hyvin korkealle, melkein samantasoiseksi Kristuksen ja Pyhän Hengen kanssa.
Ajatuksen innostamana Miettinen puhuu Jumalan kolminaisuuden rinnalla pyhästä nelinäisyydestä.
— Enkelit luotiin kolmiyhteisen Jumalan kylkeen, muttei kuitenkaan sen sisään. Enkelit ovat Jumalan enkeleitä, he eivät toimi itsestään.
— Silti enkelin apu tai suojelus voi pettää. Kukaan ihminen ei voi selittää, miksi niin käy. Mutta ainakin joskus Jumala itse vastaa ihmiselle tavalla, joka lohduttaa häntä enemmän kuin ihmisten selitysyritykset.
Luterilainen enkeli- ja ehtoolliskäsitys tulevat Miettisen mielestä lähelle toisiaan.
— Luterilaisen opin mukaan Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisen leivässä ja viinissä. Samalla tavalla näkymätön enkeli voi ottaa näkyvän hahmon. Sekä ehtoollisessa että enkeleissä tämänpuoleinen ja tuonpuoleinen yhtyvät.
Enkeleitä juhlitaan mikkelinpäivänä su 30.9.
Jaa tämä artikkeli: