Enkeli bussipysäkillä
Nimimerkki Olikohan tämä mies enkeli? kertoi (K&k 12.12.), kuinka harittavin punaisin silmin häntä iloisesti tervehtinyt mies oli pelastanut päivän. Kerron oman tarinani.
Sain myöhään illalla sairaalasta ilmoituksen mieheni kuolemasta. Tästä on aikaa mennyt jo melko pitkään. Menin seisomaan tyhjälle bussipysäkille tarkoituksena mennä osastolle. Kiirettä ei ollut mihinkään. Siinähän seisoin ja odotin kuljetusta.
Kaukaa lähestyi mies muovikassi kilisten. Huuteli tullessaan hyvän matkan päästä: ”Hei, meneekö sinulla hyvin?” ”Ei mene, mieheni kuoli puoli tuntia sitten ja olen menossa sairaalaan”, vastasin hänelle. Järkytys oli käsin kosketeltava. Mies tuli ja halasi lämpimästi ja otti osaa murheeseen, mutta samalla kyllä ilmoitti, ettei kestä näin kamalia asioita ja kaivoi pullon pussistaan. Hän kysyi, halusinko minäkin, ja nappasi tuhdin ryypyn. Tämä toistui pari kertaa, kun hän kerta kaikkiaan väittämänsä mukaan ei kestänyt tilannetta, mutta muisti käydä välillä halaamassa minua.
Minä puolestani olin järkytyksestä niin turta, etten vielä osannut edes itkeä. Keskustelimme asiallisesti tästä kuolemantapauksesta ja lopulta juttu kääntyi muistaakseni Led Zeppeliniin. Sitten bussi tuli, ja mies katosi pullot kilisten matkoihinsa.
Nämä leskeysvuoteni olen vakaasti uskonut keskustelleeni enkelin kanssa öisellä bussipysäkillä. Sillä hetkellä tarvitsin toisen ihmisen kosketusta, tarvitsin lohtua tuskaani ja sain sen. Pitkään olin sitä mieltä, että mieheni oli pyytänyt tätä enkeliä tuekseni, mutta enhän tokikaan sitä tiedä. Joka tapauksessa sain apua.
Maikki Tuuliainen
Jaa tämä artikkeli: