
Omaa ja lainattua. Ortodoksisesta perinteestä lainatut ikonit koristavat monia evankelisluterilaisia koteja. Munkki-niemeläiselle Siiri Tuomi-Turtiaiselle pieneltä pojalta saatu ikoni on yksi rakkaimmista kodin esineistä.
Enkeli kodissa
Uskonnollisuus saattaa jäädä piiloon evankelisluterilaisessa kodissa. Mitä hengelliset somisteet merkitsevät niille, joiden kodeissa usko näkyy?
Teksti ja kuva Jonna Rantamäki
Munkkiniemessä asuvalle Siiri Tuomi-Turtiaiselle tärkeintä uskonesineistöä ovat vanhat ristit. Hän katsoo lempeästi kämmenellään olevaa ristiä, jonka hän sai ystävältään kauan sitten.
– Tällä on taipumus kadota. En pidäkään sitä enää kaulassa, vaan keittiössä silmieni ulottuvissa.
Kaulassa oleva risti on pelkistetty. Sellainen risti saa ollakin.
– Tuo sängyn päällä oleva krusifiksi on vähän turhan pramea, mutta koska sain sen mieheltäni, niin se saa olla siinä, hän naurahtaa.
Tuomi-Turtiainen pitää myös ristin muodosta itsessään, mutta toteaa, että ristikin olisi vain rihkamaa, ellei se viestisi pelastuksesta – ellei muodossa olisi sen merkitys.
Muita rakkaita esineitä Tuomi-Turtiaiselle ovat kaksi erityistä ikonia. Työskennellessään luokanopettajana hän sai seitsemänvuotiaalta ortodoksipojalta pienen ikonin lahjaksi.
– He olivat kuulemma äidin kanssa pitkään keskustelleet, viitsiikö ikonia antaa luterilaiselle. Otin sen vastaan ilomielin.
Tärkeä on myös matkoilla mukana kulkeva taitettava puinen ikonisarja, jonka Tuomi-Turtiainen sai ikoneista pitävältä ystävältään.
– Tästä tulee turvallinen olo. Se ei ole ihan taikakalu, mutta melkein.
Uskonasioista hillitysti puhuvat evankelisluterilaiset jättävät mielellään myös uskonnollisen symboliikan kirkkoihin ja seurakuntataloihin. Toisaalta kodista saattaa löytyä esimerkiksi matkamuistoina tuotuja uskonnollisia esineitä, joiden arvo koriste-esineinä on hengellistä arvoa merkityksellisempi.
Mitä sitten olisi tyypillinen evankelisluterilainen koristelu kodissa? Kirkkohallituksen museoalan tutkija Nina Lempa sekä kristillisiä symboleita käsittelevän Alfa ja Omega -teoksen kirjoittanut pappi Veijo Koivula pohtivat samansuuntaisesti: erityisen evankelisluterilaista kodin koristelua ovat suojelusenkelitaulut sekä esimerkiksi ristipistona valmistetut raamatunlausetaulut.
Lempa katsoo, että kotiseudun kirkon tai jonkin kansallispyhäkön, kuten Turun tuomiokirkon, kuva on myös tavanomainen suomalaisen kodin koristaja. Monesta kodista löytyy tietenkin myös risti.
Koivula mainitsee, että koristeisiin suhtautuminen on usein käytännöllistä:
– Esine on saatu jostain ja nyt se on siinä. Asettamiskorkeutta tai muuta vastaavaa ei ole ulkopuolelta määritelty, kuten ortodokseilla.
Kannelmäessä asuva Ulla Hyttinen on Tuomi-Turtiaisen tavoin saanut monet uskonnolliset esineet lahjaksi. Näin esineisiin liittyy myös muisto lahjan antajasta. Hyttisen kodissa leijailee lukuisia enkeleitä.
– Nämä enkelit ovat vähän eri asia kuin Raamatun enkelit, kuten Mikael. Nämä ovat sellaisia kauniita hyvän mielen tuojia, Hyttinen pohtii.
Erityisesti Hyttistä on ilahduttanut luonteikas pyöreäposkinen enkelinukke, joka istuu koivupölkyn päällä käteensä nojaten. Se oli hänen sänkynsä vierellä syöpäklinikalla.
– Mitäs tänään tehtäisiin, se tuntui huokaavan silmät tuikkien.
Sillä, että nukke on nimenomaan enkeli, on merkitystä.
– Se on välttämättä hyväntahtoinen, Hyttinen perustelee.
Jaa tämä artikkeli: