Taivas auki. Prior Walter saa yllättävän ja intohimoisen vieraan, joka muistuttaa kovasti Emma Thompsonia.
Enkeli tulee jo
Angels in America on katsomiskokemus, joka ei hevin unohdu.
Outo ääni – ihan kuin suuri lintu lähestyisi kovaa vauhtia. Heikkokuntoinen, juuri sairaalasta kotiin palannut Prior näkee vuoteeltaan, miten asunnon katon rappaus lohkeilee ja viimein romahtaa. Taivas aukeaa ja pian huoneessa viuhuvat valkoiset siivet. Enkelin vaativa ääni kajauttaa: ”Sinä olet valittu. Sinusta tulee Amerikan silmä, joka lävistää pimeyden.”
Valittu profeetta on kauhuissaan syntyneestä sotkusta ja estelee toimeksiantoa: ”Minä menetän takuuvuokrani, ja alakerran naapuri herää.”
Kun profeetta luopuu tehtävästään, hän ei enää toivo taivasnäkynsä enkeleiltä erityisasemaa vaan ylipäätään lisää elämää. Ja jos San Franciscon maanjäristyksessä vuonna 1906 maailman hylännyt maailmankaikkeuden valtias sattuisi ilmaantumaan, profeetta kehottaa enkeleitä haastamaan hänet heti oikeuteen, sillä vuosisata on ollut hirveä ja täynnä kärsimystä.
Katsojalla on ihmiskuvauksessaan rikas ja visuaalisesti upea katselukokemus, kun FST5:llä alkaa perjantaina 6.11. Angels in America (2003). Mike Nicholsin ohjaama ja moneen kertaan palkittu kuusiosaisena esitettävä elokuva luotaa laajasti 1980-luvun Yhdysvaltojen ilmapiiriä ja ihmisluontoa – siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi, että siinä katsotaan maailmaa vähemmistön näkökulmasta.
Ronald Reagan on juuri valittu toiselle kaudelleen, ja aids niittää tuhojaan. Jo useamman vuoden yhtä pitäneet Louis Ironson (Ben Schenkman) ja Prior Walter (Justin Kirk) joutuvat vaikean paikan eteen: Prior on saanut aidsin, ja rakastettua kauhistaa tauti ja tulevaisuus. Louis pakenee ja jättää kumppaninsa, mistä seuraa ”kunnon juutalainen syyllisyys”.
Samaan aikaan New Yorkiin on muuttanut mormonipariskunta. Joe Pitt (Patrick Wilson) on eteenpäin pyrkivä nuori lakimies, joka haluaa olla hyvä ja ehjä ihminen. Se käy vaikeaksi, kun Harper-vaimoa (Mary-Louise Parker) ei tee mieli lähestyä, eikä oman seksuaali-identiteetin selvittelyä voi enää lykätä. Pittin mormoniäiti (Meryl Streep) nousee yhdeksi elokuvan keskeisistä hahmoista.
Kolmas pääjuonne ”enkeleissä” syntyy tarinan ainoan oikeastikin eläneen henkilön, konservatiivisen lakimiehen Roy Cohnin (Al Pacino) sairastumisesta ja kuolemasta. Niin kuolet kuin olet elänytkin.
Ei ole helppoa olla hyvä ja ehjä ihminen.
Juristi Roy Cohn tuli tunnetuksi 1950-luvulla kommunisteja vainoavan senaattori Joseph McCarthyn tukijana. Cohn ajoi tarmokkaasti muun muassa vakoilusta syytettyjen Ethel ja Julius Rosenbergin kuolemantuomiota vuonna 1953, vaikka näyttöä pidettiin huterana.
Se oli teko, joka saa elokuvassa vienosti hymyilevän Ethel Rosenbergin (Meryl Streep) ilmaantumaan toistuvasti Cohnin sairasvuoteen äärelle.
Vanhalle lurjukselle tarjoaa vastusta mainiosti tyylittelevä Jeffrey Wright mustan sairaanhoitajan Belizen roolissa.
Elämän koko kirjo räiskyy näiden päähenkilöiden kohtaamisissa. Tony Kushnerin näytelmään perustuva elokuva on huima sukellus ihmismieleen, kuoleman kauhuihin, rakkauden kaipuuseen ja sitoutumisen pelkoon. Siinä on syvyyttä ja anteeksiantoa, yllättäviä ihmeitä ja niiden huolettomia kieltäjiä.
Angels in America ei liiku vain 1980-luvun maailmassa, sillä päähenkilöt kantavat mukanaan myös vanhempia tarinoita. Tästä hyvänä esimerkkinä on sarjan alussa vanhan rabbin (Meryl Streep) saattoväelle pitämä hautajaispuhe: Entisten siirtolaisten kulkema matka vanhasta maailmasta uuteen ei ole päättynyt, sillä sama matka jatkuu yhä heissä kaikissa.
Angels in America näyttää, että uuteen maailmaan vievät toivo, ymmärrys, myötätunto ja ihmisten välinen solidaarisuus.
Angels in America. Ohjaus Mike Nichols. Yle FST5 pe 6.11. klo 21.
Jaa tämä artikkeli: