Saintpaulia eli paavalinkukka, enkelinsiipi, apostolinmiekka ja kärsimyskukka ovat huonekasveja, joilla on raamatullinen nimi.

Anu Rannan kirjassa Hienohelma ja vanhapoika — rakkaat huonekasvit (Otava 2010) kerrotaan, että enkelinsiipi on helppohoitoinen kasvi. Tosin meidän kotona se ei ole kukkinut aikoihin.

— Yleisin syy kukkimattomuuteen on liian lämmin huoneilma, lohduttaa Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtajana työskentelevä Anu Ranta.

Enkelinsiipi on viralliselta nimeltään korallibegonia. Sen vuorottain asettuneet lehdet tuovat mieleen joukon enkelinsiipiä. Monella ikkunalaudalla nähty paavalinkukka on puolestaan saanut nimensä saksalaiselta paroni Walter von Saint Paul-Illairelta, joka aikoinaan löysi kasvin nykyisen Tansanian sademetsistä.

Apostolinmiekka, jota on kutsuttu myös apostolinkukaksi ja apostolinliljaksi, oli 1900-luvun alkupuolella tavallinen huonekasvi maaseudun mökeissä. Kansanperinteen mukaan kasvi alkaa kukkia vasta, kun siinä on 12 apostoleja edustavaa miekkamaista lehteä.

Kärsimyskukan eri osien on puolestaan nähty symboloivan muun muassa ruoskintapaalua, orjantappurakruunua ja Jeesuksen ristiinnaulitsemista todistaneita opetuslapsia. Kasvin kärhet ovat kuin ruoskia.

Huonekasvit olivat Anu Rannan lapsuudenkodissa tärkeitä. Kärsimyskukka näytti keväisin lehtensä pudottaneena nimensä mukaisesti kärsineeltä. Silloin Anun äiti sanoi kukalle, että jollei tässä pian alkaisi näkyä elonmerkkejä, kukka täytyisi heittää pois. Kuin taikaiskusta kasvi alkoi elpyä. Se sai pienen Anun uskomaan, että kasvit ymmärtävät puhetta.

— Kyllä minä uskon siihen vähän vieläkin. Juttelen kukille. Ne ovat ystäviäni, Anu Ranta sanoo.

Kasvien jakaminen ja pistokkaiden lahjoittaminen auttaa ylläpitämään vanhojen kasvien arvokasta geeniperimää.

— Vanhat huonekasvit ovat vähemmän jalostettuja, ja ne ovat sopeutuneet hyvin Suomen oloihin, pimeän ja valon vaihteluun. Lisäksi monella vanhalla kasvilla on tarina.