Jalkapallon pelaaminen kuuluu urheilulähetystyöntekijän arkeen. Niko Ijäksen suosikkiharrastuksesta tulee pian osa hänen työtään. Kuva: Sirpa Päivinen
Ensi talvena Mongoliassa
Niko Ijäs ja hänen vaimonsa Marija Ijäs valmistautuvat parhaillaan vuosia kestävään työrupeamaan. Elämän mittaisen sitoutumisen mallia ovat näyttäneet Nikon vanhemmat ja isovanhemmat, jotka ovat työskennelleet vuosikymmenien ajan lähetystyössä Taiwanissa.
Muutaman kuukauden kuluttua Niko ja Marija lähtevät Mongoliaan Espoon Tuomiokirkkoseurakunnan nimikkolähetteinä.
Kohti kutsumusta
Niko Ijäs haaveili jo lapsena kahden hänelle tärkeä asian, urheilun ja lähetystyön, yhdistämisestä. Yläaste- ja lukioikäisenä hän pelasi SM-tasolla Tampereen Ilveksen joukkueessa. Urheilulähetystyöhön Niko on tutustunut amerikkalaisen Atheletes in Action -järjestön kautta Taiwanilla, Thaimaassa ja Englannissa.
Urheilulähetystyö perustuu siihen, että kiinnostus eri urheilulajeihin yhdistää eri-ikäisiä ihmisiä kaikkialla maailmassa.
Ijäs on edennyt kohti kutsumustaan määrätietoisesti. Hän on kouluttautunut joukkuelajien valmennukseen erikoistuneeksi liikunnanohjaajaksi. Pian hän pääsee valmentamaan jalkapallon pelaajia ja muita urheilijoita Mongoliassa.
”Toimimme yhdessä urheilujoukkueiden kanssa, perustamme uusia joukkueita, järjestämme urheilutapahtumia ja leirejä ja käymme kouluvierailuilla. Kerromme olevamme kristittyjä ja kutsumme osallistujia mukaan seurakuntaan”, Niko Ijäs suunnittelee.
Lähtöjä ja kotiinpaluita
Venäjällä syntynyt Marija Ijäs tietää, miltä tuntuu jättää kaikki tuttu ja aloittaa alusta uudessa maassa. Marija oli vain 10-vuotias, kun hänen perheensä muutti Siperian Neryngrista Lappeenrantaan.
Marijan puoliksi suomalainen isoäiti lähti ennen sotia Suomesta Pietariin töihin. Sodan jälkeen hänet karkotettiin Siperiaan, missä hän perusti perheen venäläisen miehen kanssa.
Rajojen auettua suku sai paluumuuttoluvan Suomeen, mutta isoäiti oli jo huonokuntoinen, eikä enää päässyt palaamaan synnyinmaahansa.
Marija on opiskellut diakoniksi ja toiminut perhe- ja lapsityössä Mikaelin seurakunnassa Helsingissä sekä Viherlaakson kappelissa Espoossa.
Kristinuskoon Marija tutustui vasta Suomessa sisarensa liityttyä helluntaiseurakuntaan. Opiskeluaikoinaan hän toimi tulkkina useilla aktioleireillä Pietarissa ja seurasi lasten ja nuorten parissa tehtävää evankelioimistyötä.
”Suomalainen mummoni rukoili paljon lastenlastensa puolesta. Ehkäpä tässä on vastaus hänen rukouksiinsa”, Marija sanoo.
Marijalle lähtö Mongoliaan merkitsee myös eräänlaista kotiinpaluuta, vaikka Mongolian pääkaupungin Ulan Batorin ja Marijan synnyinkaupungin välissä on tuhat kilometriä.
”Sain Suomessa koulutuksen, ammatin ja perheen ja nyt palaan takaisin samalle alueelle, tosin eri maahan.”
Sisäistä vapautta ja rauhaa
Niko ja Marija Ijäs tutustuivat toisiinsa Suomen Lähetysseuran järjestämällä esikoulutuskurssilla. Lähetystyöhön etsiytyessään he tutustuivat eri lähetysjärjestöjen toimintaan ja kertoivat halustaan tehdä erityisesti urheilulähetystyötä.
Lähetysyhdistys Kylväjässä oltiin avoimimpia uudelle työmuodolle. Kylväjä on toiminut Mongoliassa 16 vuoden ajan, ja työn myötä maahan on syntynyt kuusi luterilaista seurakuntaa.
Kristityt ovat Mongoliassa parin prosentin vähemmistö. Suurin osa mongolialaisista on buddhalaisia, ja myös shamanistisilla luonnonuskonnoilla on kannatusta.
Niko Ijäksen mukaan kristillinen usko voi tuoda sisäisen rauhan, jollaista buddhalaisessa kulttuurissa ei voi muuten kokea.
”Taiwanilla ymmärsin, että buddhalaisille kristinuskon vastaanottaminen tarkoittaa vapautumista peloista, joita jälleensyntyminen ja esi-isien henget tuovat.”
Ijäksien ensimmäinen Mongolian vuosi kuluu kielikoulussa Ulan Batorissa. Marijan täydellinen venäjän taito tukee perheen asettautumista, sillä kaupungissa on merkittävä venäläisten vähemmistö. Toisena työvuotenaan he aikovat asettua johonkin Mongolian maakuntaan.
”Meidän tehtävämme on vain kertoa kristinuskosta, Jumalan tehtävänä on synnyttää usko”, Marija Ijäs kiteyttää.
Tavattavissa syksyn tapahtumissa
Liikunnanohjaaja Niko Ijäs, 24, ja diakoni Marija Ijäs, 25, sekä heidän tyttärensä 1-vuotias Gutiana ja tämän vielä syntymätön pieni sisarus lähtevät maaliskuussa 2013 lähetystyöhön Mongoliaan.
Ijäkset ovat Espoon Tuomiokirkkoseurakunnan nimikkolähettejä. Heihin voi tutustua syksyn aikana Tuomiokirkkoseurakunnan tilaisuuksissa, erityisesti rippikouluissa, nuortenilloissa, leireillä sekä 25.8. järjestettävässä Big Camp -tapahtumassa.
Lisätietoa kansainvälisestä työstä: www.espoonseurakunnat.fi/web/maailmanlaaja-kirkko/
Jaa tämä artikkeli: