Kukkea paikka. Vallisaaren linnoitus kohoaa Suomenlinnaa korkeammalle. Täytemaa on vuosien saatossa muuttunut ilmeisen hyväksi kasvualustaksi, koska yhdellä silmäyksellä voi nähdä kymmeniä kasvilajeja. Kuva on kesältä 2012.
Ensi vuonna pääsee Vallisaareen
Seurakuntaretkellä katsastettiin paikat etukäteen. Luonto ja sotahistoria kiinnostivat.
Vallisaarta kunnostetaan ensi vuonna odotettavissa olevaa yleisöryntäystä varten. Yleisölle avataan vuonna 2016 tämä Suomenlinnan naapurisaari, jonka monimuotoinen luonto sekä historiallinen ja kulttuurimerkitys hakevat vertaistaan. Vesiliikenneyhteys Kauppatorilta aloittaa näillä näkymin toukokuussa.
Merellinen Roihuvuoren seurakunta järjesti keskiviikkona retken Vallisaarelle Laajasalo-Degerö-Seuran kanssa. Kun kutsu kuului, saatiin muutamassa tunnissa kokoon 50 osallistujaa. Jonotuspaikoillekin oli tunkua.
– Tapahtumiimme on aina ollut tulijoita, mutta tämä ylitti kaikki odotukset, kappalainen Kari Laaksonen myhäilee.
Puolustusvoimien poistuttua Vallisaarelta parisenkymmentä vuotta sitten saari jäi käytännössä asumattomaksi, ja sen kasvillisuus ja eläimistö saivat elää rauhassa. Vallisaaren luontoa oli muokannut vain vuosikymmeniä jatkunut sotilastoiminta.
Saarella kasvaa esimerkiksi yli 70 suojeltavaa tai uhanalaista kasvia. Siellä on myös reilun puolen hehtaarin tervaleppälehto. Harvinaisemmatkin merilinnut pesivät saarella, ja valleilla voi törmätä vaikkapa mäyrään.
Eniten retkeläisiä houkutteli Vallisaareen sen ainutlaatuinen luonto ja sotahistoria. Niin myös Elina ja Olli Koskelaa.
– Me olemme osallistuneet monille retkille lähiympäristöön. Minua luonto kiinnostaa paljon. Jos lähellä on näin mielenkiintoinen paikka, jossa luonto ja historia ovat vertaansa vailla, niin miksi pitäisi mennä edemmäs, Elina Koskela sanoi.
Olli Koskelaa taas kiinnosti vuonna 1937 saaren ammusvarastolla tapahtunut räjähdys ja sen jälkien hävittäminen.
Vallisaaren linnoitukset rakennettiin Venäjän vallan aikana. Meneillään olevissa kunnostustöissä muureja korjaillaan jonkin verran.
Alue on pidettävä kunnossa, sillä 80 hehtaarin kokoinen Vallisaari kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin Suomenlinnan tavoin.
Retkeläisiä opasti lähisaarten luonnon ja historian tutkija, luontokirjailija ja valokuvaaja, everstiluutnantti evp. Jarmo Nieminen. Alun alkaen hän ei valinnut lähisaarten tutkimista elämäntehtäväkseen.
– Kadettina Santahaminassa aloin ihmetellä sitä, että luonto oli sotilasalueilla erilaista kuin muualla. Oli pakko kysyä: miksi? Kokosin ympärilleni asiantuntijaverkoston ja aloin itsekin ottaa asioista selvää, tutkia, lukea, valokuvata ja kirjoittaa, Nieminen kertoo.
Hän pokkasi viime vuonna vuoden luontokirjapalkinnon kirjallaan Aarresaaret – Helsingin saariston uskomaton luonto (Gummerus).
– Maa- ja metsätalouden näkökulma on hallinnut paljolti suhtautumistamme luontoon. On hakattu ja istutettu. Luontoa on käytetty ihmisten tarpeisiin. Mutta sotilasalueilla on toimittu toisin, harjoituskentillä on syntynyt paahdetta ja paloja. Niiden jälkeen luonto uudistuu, mikä muuttaa sen monimuotoisemmaksi, hän selvittää.
Niemisen missio on, että nykyinen sukupolvi ei saisi tuhota tällaista luontoa.
– Koko tulevaisuutemme riippuu luonnon hyvinvoinnista. Lähiluonnosta on pidettävä huolta, mies vetoaa.
Jaa tämä artikkeli: