null Ensimmäinen kakkapuheluni

Ensimmäinen kakkapuheluni

Neuvolan perhevalmennuksessa sanottiin aikanaan osuvasti: "Älkää ajatelko, että vauvan tulo ei muuta elämää paljoakaan. Se muuttaa ihan kaiken." Neuvola oli oikeassa.

En olisi voinut uskoa, miten ihminen voikaan olla tyytyväinen saatuaan kakkapuhelun. Vaimoni soitti ja kertoi ylpeänä puolivuotiaan vauvamme ensimmäisen kiinteän ruuan lopputulemasta — koostumus- ja hajuanalyyseillä terästettynä tietenkin. Olin aivan innostunut ja tein tarkentavia lisäkysymyksiä. Niin, aina siihen asti kunnes muistin olevani kahvilassa. Hieman nolona luovin puhelun loppuun jookylläjust-kommentein ja syvennyin pohdiskelemaan, mikä on tämä voima, joka tekee vauvankakankin mielenkiintoiseksi.

Vauvat ja lapset ovat pyörittäneet viime viikot muidenkin maailmaa kuin vain omaani. Nina Mikkonen on vilahdellut lähes jokaisen työpaikan kahvitauoilla, ja netin keskustelupalstojen moderaattorit poistavat varmistimet hiiristään kun päiväkoti vastaan kotihoito -keskustelu alkaa. Jokaisella tuntuu olevan jotain sanottavaa, vähintään siitä, minkälaisessa hoidossa itse on lapsuutensa viettänyt. Lapsuusmuisteloita seuraa todistelu siitä, kuinka kaikesta huolimatta on onnistunut kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi, ja siitä, kuinka aikoo suoda tasan saman hoitopaketin omalle lapselle. Painukoot muut jorpakkoon.

On kummaa, että oikeat asiantuntijat sivuutettiin keskustelussa lähes kuukaudeksi. Tai oikeastaan se ei ole kummaa. Lehtien oli herkullista paistatella hetki verkkosivujensa kävijälukujen kasvukäyrillä ennen kuin tutkijat marssitettiin kertomaan perusteltuja tosiasioita. Harmi, ettei Liisa Keltikangas-Järvisen tutkimustiedosta ehkä ole tosi-tv-ohjelmaksi, vaikka niin soisikin. Olisin toivonut, ettei Mikkosistakaan olisi ollut.

Vanhemmuuteen mahtuu iloisten kakkapuheluiden lisäksi paljon vähemmän iloista. Vaippaan kertyneestä sisällöstä ei jaksa enää innostua viidennentoista vaihdon jälkeen. Välillä väsyttää, usein ärsyttää. Vanhemmuuden yksi suurimmista haasteista on kuitenkin vastata kysymykseen, osaanko olla lapselleni hyvä vanhempi. Onneksi vanha viisaus tuntuu pitävän paikkansa. Riittävän hyvä riittää.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.