Messuavustajana toimiminen toi jutun kirjoittajalle Anita Järvisalolle aivan uuden näkökulman palvelemiseen. Kuva: Jukka Granstrom
Ensimmäinen kerta ehtoollisavustajana
Jumalanpalvelus alkoi vetää puoleensa entistä seurakuntanuorta. Ja vielä enemmän: jutun kirjoittaja Anita Järvisalo lähti ehtoollisavustajaksi.
Jumalanpalveluksen varsinainen toimittaja on seurakunta. Minulle tämä aukesi konkreettisesti vasta uskaltauduttuani ensimmäistä kertaa ehtoollisavustajaksi.
"Jotain upeaa, kummallista, en tiedä mitä, siinä alttarikaiteella tapahtuu”, muistan ehtoollisavustajana toimineen tuttavani sanoneen, kun istuimme messun jälkeen kirkkokahveilla.
”Se on siunattu tehtävä”, rohkaisi minua toinen, kun itse pähkäilin messuavustajakoulutukseen lähtemistä.
Nämä lauseet palasivat kirkkaana mieleen, kun riisuin Olarin kirkon sakastissa albaa ensimmäistä kertaa messuavustajana toimittuani. Oli selvää, että minulle palveleminen oli saanut uusia merkityksiä.
Joskus nuorena ammatinvalintaa kipuillessani olin vakavasti miettinyt myös työtä kirkon palveluksessa. Ajatus oli kuitenkin alkanut ahdistaa: miten ikinä täyttäisin sellaista mittaa?
Nyt keski-ikään ehdittyäni minulle oli kuitenkin tapahtunut sama, mille tilastollisestikin lienee näyttöä. Ruuhkavuosien jälkeen jumalanpalvelus oli alkanut vetää puoleensa entistä seurakuntanuorta. Liturgiasta oli tullut hiljalleen uudestaan rakas, synninpäästöstä välttämätön, ehtoollisesta ja Herran siunauksesta selittämätön voimaruiske tulevan viikon koitoksia varten.
Ajatus palvelemisesta oli kiepsahtanut kokonaan uuteen tulokulmaan.
Kuka olikaan jumalanpalveluksen subjekti? Minä, joka tunsin selittämätöntä vetoa jonkun pyhän äärelle ja halua palvella sitä? Vai Jumala, joka papin toimittaman liturgian kautta palveli minua tarjoten armoa – sitä, jota vastaan en jaksanut enää älyllisesti taistella ja jota kipeästi arkeeni tarvitsin ja johon olin suostuvainen?
Siinä alttarikaiteella ehtoollispikaria toiselle seurakuntalaiselle ojentaessani tapahtui tosiaan jotain kummallista: alttarikaiteella ei ollut minulle enää kahta puolta.
Toimituksen kautta olin tullut osaksi yhteistä pappeutta toista seurakuntalaista palvellessani. Tunsin olevani täysin arvollinen lausumaan niinkin painavat sanat kuin ”meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen veri – sinun edestäsi vuodatettu".
Pyhä oli läsnä.
Tiesitkö?
Tiesitkö, että messuavustajana voi palvella monin tavoin: lukea päivän lukukappaleita, osallistua esirukouksen toteutukseen ja toimia kirkkoväärtinä käytännön toimissa: toivottaa ovella tervetulleeksi, jakaa virsikirjoja, kerätä kolehtia, auttaa liikuntaesteisiä ehtoolliselle ja kirkkokahveille.
Jaa tämä artikkeli: