Tuomasmessu kokoaa jo nyt ympärilleen ihmisiä eri puolilta pääkaupunkiseutua. Voisiko tämän tyyppinen seurakuntamalli olla kirkon tulevaisuutta? Kuva: Esko Jämsä
Entä jos sateenkaariyhteisö, naispappeuden vastustajat ja muut saisivat kokoontua omiin seurakuntiinsa?
Kirkon tulevaisuuskomitean visiossa ihminen voisi etsiytyä omanhenkiseensä seurakuntaan kotiosoitteesta riippumatta.
Kirkon uutta organisaatio- ja toimintamallia pohtimaan nimitetty Kirkon tulevaisuuskomitea ehdottaa henkilöseurakuntamallin kokeilemista.
Henkilöseurakunnilla tarkoitetaan seurakuntia, joiden jäsenyyden voi valita. Nykyään seurakunta määräytyy kotiosoitteen perusteella.
Tulevaisuuskomitean puheenjohtajan Antti Savelan mukaan henkilöseurakunnat vahvistaisivat seurakuntien jäsenyyttä ja yhteisöllisyyttä.
– Yhteiskunta ei ole enää stabiili, vaan ihmiset liikkuvat. Kun on johonkin seurakuntaan kiinnittynyt, muuton jälkeen edessä on uusi seurakunta. Se voi tuottaa vierautta.
Savelan mukaan henkilöseurakunnat voisivat helpottaa myös maahanmuuttajien integroitumista seurakuntiin.
Henkilöseurakuntamallia on esitetty toistuvasti myös kirkolliskokouksessa, mutta aloitteet ovat kaatuneet yksi toisensa jälkeen. Taustalla on pelko kirkon jakautumisesta: henkilöseurakunnat voisivat tarjota kodin kokonaiskirkon päätöksiin tyytymättömille ryhmille, kuten naisten pappeuden vastustajille tai sateenkaariyhteisölle.
Opilliset irtiotot voitaisiin Savelan mukaan estää piispallisen kaitsennan avulla. Mallin yksityiskohtiin tulevaisuuskomitea ei kuitenkaan ota kantaa.
– Ensin tästä olisi tärkeä käydä periaatteellinen keskustelu. Kokeilut osoittavat, mitä todellisuus käytännössä olisi.
Yhtenäiskulttuuri murtuu kirkossakin
Tulevaisuuskomitea ehdottaa, että henkilöseurakuntia kokeiltaisiin aluksi yhden tai useamman suuren seurakuntayhtymän sisällä. Lisäksi se ehdottaa, että saman kaupungin sisällä muuttava kirkon jäsen voisi jatkossa halutessaan säilyttää kotiseurakuntansa.
Malmin kirkkoherra Heikki Arikka toivottaa idean tervetulleeksi.
– Kaupungeissa seurakuntien rajat ovat keinotekoisia. Kirkko on moniääninen jo nyt, ja ihmiset hakeutuvat siihen seurakuntaan, jonka kokevat omakseen. Olisi rehellisempää, että he saisivat myös kuulua siihen seurakuntaan, johon haluavat.
Mikäli henkilöseurakuntiin siirryttäisiin laajemmin, tulisi Arikan mukaan kiinnittää huomiota siihen, miten resurssit jaetaan oikeudenmukaisesti. Nykyään seurakuntien rahoitus perustuu sen alueella asuvien ihmisten maksamaan kirkollisveroon.
Riskinä on myös henkilöpalvonnan lisääntyminen. Malli suosisi karismaattisten johtajien seurakuntia.
– Mielestäni tätä kannattaisi kokeilla riskit tiedostaen. Ihmiset kaipaavat ympärilleen ihmisiä, joihin samaistua, ja henkilöseurakunnat voisivat tarjota siihen paremmin mahdollisuuksia.
Tuomasmessun aktiivin, pastori Olli Valtosen, mukaan ehdotus kertoo yhtenäiskulttuurin murtumisesta myös kirkossa. Malli mahdollistaisi seurakuntien erikoistumisen. Klassisen musiikin ystävät voisivat perustaa oman seurakunnan ja katuevankelioimisesta innostuneet omansa.
Valtonen uskoo, että itse valittuun seurakuntaan sitouduttaisiin nykyistä vahvemmin, mikä nostaisi myös seurakuntavaalien äänestysaktiivisuutta. Samalla kilpailu kirkon sisällä lisääntyisi.
– Taistelu sieluista tehostuisi.
Tuomasyhteisöllä ei kuitenkaan ole Valtosen mukaan halua perustaa omaa seurakuntaa. Hän muistuttaa, ettei seurakunta ole vain jumalanpalvelusyhteisö vaan sen täytyy pystyä järjestämään muun muassa varhaiskasvatusta ja diakoniaa.
Olli Valtonen ei pidä pahana seurakuntien välille muodostuvia pieniä oppieroja. Hänen mielestään myös seurakunnille tulisi antaa vapaus valita itse oma hiippakuntansa ja hiippakuntien itsenäisyyttä tulisi lisätä.
– Helsinkiläisten maailmankuva on suurin piirtein peilikuva siitä, mitä se on metsä-Suomessa. Parhaiten se tulee esille parisuhdekysymyksissä. Helsingissä pitäisi toimia helsinkiläisten ehdoilla.
Valtosen mukaan käynnissä on maailmanlaaja reformaatio, joka heikentää sitoutumista oppeihin
– Siirrymme ortodoksiasta kohti ortopraksiaa. On ihan kummallinen ajatus, että uskon ytimessä on oikea oppi ja että ihmisten pitää uskoa jollain kirkon määrittelemällä tavalla, kun eivät he kuitenkaan usko.
Jaa tämä artikkeli: