Epäonnistunut juhlajumalanpalvelus
Suomalaisen demokratian eli valtiopäivien 150-vuotisjuhlajumalanpalvelus osoitti kouriintuntuvasti sen, kuinka suuresti kirkko on vieraantunut muusta yhteiskunnasta.
Miten se suhtautui omalta osaltaan päivän arvokkuuteen juhlajumalanpalveluksessa? Siellä toimittiin täysin arkirutiinin mukaan. Päivän tekstit oli otettu seuraavan sunnuntain teksteistä. Miksi näin? Itsenäisyyspäivänäkin on aivan omat valtiolliseen juhlaan sävytetyt tekstit. Nyt siihen olisi ollut juhlan ainutkertaisuuden takia vieläkin suurempi tarve.
Miksi edellisen pyhän tekstit eivät kelvanneet, sillä ne olisivat olleet korrektimpia. Ehkä ”valinta” oli tahaton, tai sitten pääpaino oli evankeliumitekstissä, joka tarjosi arkkipiispa Kari Mäkiselle mahdollisuuden sivuta arkipyhäkiistaa.
Paransihan Jeesus siinä sapattina vesipöhöä sairastaneen miehen. Mäkinen saattoi tyylikkäästi esittää, että ihminen ei ole sapattia varten vaan päinvastoin; ja sama koskee myös tuotantoa. Nyt vietiin pohjaa pois sunnuntain normaaleilta ”saarnamiehiltä”.
Mutta lukukappaleet saattoivat antaa kirkosta vähemmän perillä olevalle seuraajalle oudon kuvan. Eivät lukukappaleiden tekstit Israelista ja ympärileikkaamisesta kuulu Suomen kansan edustajien juhlaistuntoon.
Muiksi teksteiksi olisin suosittanut vaikkapa kaksi pyhää aiemmin olleita tekstejä. Ensimmäinen lukukappale psalmista 127: ”Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa.” Ja toinen lukukappale alkaen: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan.” (Gal. 6:2–10)
Virret osoittavat kirkkomme ymmärtämättömyyden. Kovin olivat moderneja. Mitä olisi ollut valita yksi kustakin virsikirjasta, vuosien 1701, 1886, 1938 ja 1986 uudistuksista. Alkuvirreksi olisi sopinut 156 Nyt kuinka kiittäisimme, mutta alkuperäisenä Runebergin sanoin. Sen lopussa pyydetään, että Jumala varjelisi kaupunkia ja maata.
Lopuksi olisi voitu esittää valtiopäivävirsi alkuperäisessä asussa eli A. B. Roosin sanoin. Kirkon saaminen täyteen kansanvallan juhlapäivänä ei olisi luullut olevan mahdotonta.
Seppo Väisänen
Jaa tämä artikkeli: