Epävarmuus sallittu
Nuoren seurakunnan veisukirja on kulunut nuorten käsissä 1970-luvulta asti. Krista Lampi teki kirjasta gradunsa.
Gospel myy harvoin platinaa tai päätyy Suomen viralliselle listalle. Niin kuitenkin kävi Tilkkutäkki-levylle ja kahdelle sen jatko-osalle, jotka julkaistiin 2000-luvun puolivälissä.
Levyillä nykymusiikin kovimmat nimet versioivat punakantisen Nuoren seurakunnan veisukirjan lauluja. Niitä, joita on jo nelisenkymmentä vuotta kitaroitu leirinuotiolla, laulettu arasti konfirmaatiossa ja selailtu seurakuntatalon tiiliseinään nojaten.
Punaisen kirjan lauluja pääsee laulamaan 19.9. Hämeenkylän kirkossa Kaikkien aikojen ripariveisut -tapahtumassa. Laulujen aikajänne ulottuu 1970-luvulta nykypäivään.
Heikkoa kaipuuta
Toisille veisukirja on laulua varten, mutta Krista Lammelle se on myös tutkimuskohde. Hän teki viime vuonna Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa gradunsa.
”Tunnen suurta Jumalaa vain vähän”, lauletaan Krista Lammelle rakkaimmassa veisussa Tänään Häneen uskon. Se on kirjan klassikko-osastoa. Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen kappale oli aikoinaan Krista Lammen konfirmaatiolaulu.
Laulun avaukseen tiivistyy se, mikä on Nuoren seurakunnan veisukirjassa Lammen tutkimuksen mukaan tärkeintä: Jumalan suuruus ja ihmisen pienuus.
— Ihminen kaipaa, Jumala vastaa kaipaukseen, Lampi kuvaa kirjan perusmystiikkaa.
— Usko on Jumalan lahja, jonka suhteen ihminen ei voi tehdä ratkaisuja. Usko on veisuissa pikemminkin pieni ja heikko kuin vahva ja voimakas. Puhuja ei silti halua hylätä Jumalaa, Lampi luonnehtii veisujen viestiä.
Krista Lammen tutkimissa veisuissa kritisoidaan nykyajan itsekeskeisyyttä ja kovia arvoja. Veisujen usko ei pysähdy yksilöön, vaan laajenee koko maailmaan. Ihmisen kutsumukseksi kirkastuu toivon levittäminen.
Yksi veisukirjasta vielä puuttuu.
— Olin yllättynyt siitä, ettei aineistoni veisuissa puhuttu kasteesta kuin yhden lyhyen maininnan verran. Kaste ja kasteopetus ovat kuitenkin rippikoulun pohja.
Etsiminen ei lakkaa
Entä jos koko rippikoulun opetus rakennettaisiin veisukirjan varaan? Ajatusleikin heitti eräs pappi, jonka kanssa Krista Lampi työskenteli samalla riparilla. Kysymys laulukirjan käyttämisestä rippikoulussa jäi kaivelemaan, ja lopulta siitä tuli osa Lammen gradua.
— Olin itsekin isoskoulutuksessa huomannut, että veisukirja on monille nuorille paljon läheisempi kuin virsikirja tai jopa Raamattu.
Nuoren seurakunnan veisukirjaa on uudistettu tasaisin väliajoin 1970-luvulta alkaen. Laulukavalkadiin on tullut jatkuvasti uusia lauluja, tuoreimmat muun muassa Juha Tapiolta. Kestosuosikit ovat sinnitelleet kokoelmassa alusta asti.
Vaikka laulut vaihtuvat, yksi teema on ja pysyy.
— Veisuissa näkyy epävarmuus ja etsiminen, joka monesti kuuluu nuoruuteen, Krista Lampi toteaa.
Siinä saattaa piillä myös Tilkkutäkki-levyjen suosion salaisuus: laulut vievät laulajansa nostalgiatripille, menneiden ja nykyisten epävarmuuksien äärelle.
Akateeminen tutkimus ja pitkä paneutuminen eivät ole saaneet Lampea heittämään veisukirjaa roskiin.
— Olen laulanut veisuja niin paljon, että olen tainnut ohittaa kyllästymispisteen.
Kaikkien aikojen ripariveisut ke 19.9. klo 18
Hämeenkylän kirkossa. Säestyksestä
vastaa Pekka Laukkarinen.
Jaa tämä artikkeli: