Kotikadulla. – Oma luostarielämäni on alkanut tässä talossa 16 vuotta sitten. Ensin rakensin alttarin olohuoneeseen, kertoo Hannele Kivinen de Fau. Hän on ollut Laakavuorenkadun kaksion vuokralainen koko tämän ajan.
Erakkola muutti Mellunmäkeen
Ekumeeninen karmeliittaluostari on muuttanut pois Vartiosaaresta ja asettunut Mellunmäkeen.
Teksti Eira Serkkola
Kuva Esko Jämsä
Muuton myötä toiminta on jonkin verran muuttunut, koska Laakavuorenkadun tiloissa ei mahdu pitämään viikonloppuretriittejä, metsämessuista puhumattakaan.
”Karmeliittaluostari” tuo helposti mieleen ison laitoksen. Käytännössä yhteisön muodostavat nyt kaksi luostarilupaukset antanutta luterilaista jäsentä, sisar Hannele Kivinen de Fau ja Savitaipaleella asuva sisar Leena Saikkonen , sekä yksi noviisi, yksi postulantti eli kokelas ja viisi kotonaan asuvaa eli familiaanijäsentä. Luostarin tukena on Ekumeenisten Karmeliittojen ystävät ry, jonka hallitukseen kuuluu muun muassa useita helsinkiläisiä pappeja.
Luostari aloitti toimintansa Vartiosaaressa vuonna 2007.
– Ne olivat työntäyteisiä, hienoja ja rankkoja vuosia. Mutta se oli tarkoituskin. Suunnitelmana oli tehdä kontemplatiivista rukousta ja karmeliittaspiritualiteettia tunnetuksi luterilaisessa kirkossa muutaman vuoden ajan ja siirtyä sitten hiljaisempaan elämään, sisar Hannele kertoo pienessä kaksiossa, joka on sekä luostari että hänen kotinsa. Makuuhuone on kauniisti remontoitu kappeliksi.
Rukouselämä on koko luostarin idea ja päätarkoitus. Tässä kappelissa sisar Hannele viettää neljä hetkipalvelusta päivittäin. Välillä mukana on muitakin, esimerkiksi kurssilaisia. Tänä keväänä sisar Hannele vetää kaksi karmeliittaspiritualiteetin kurssia, joista molemmat kestävät viisi iltaa. Touko–kesäkuussa tässä ”kaupunkierakkolassa” vietetään neljä päiväretriittiä.
Luostari, koko nimeltään Ekumeeninen ja uskontojenvälinen karmeliittayhteisö, kattaa kulunsa kurssimaksuilla ja lahjoituksilla. Seurakuntayhtymä ei avusta sitä rahallisesti.
Piilossa, mutta keskellä ihmisiä. Näin sisar Hannele kuvailee erakkolaansa.
– Jos me uskomme rukouksen voimaan, silloin on luonnollista uskoa, että tällainen piilopaikka säteilee ympäristöönsä rauhaa.
Luostari on kiinteässä yh-
teydessä Espanjan ekumeenisiin karmeliittayhteisöihin ja Toledossa sijaitsevaan paljasjalkaisten karmeliittaisien luostariin. Siellä osa yhteisön jäsenistä on antanut lupauksensa, ja sinne järjestetään opintomatkoja. Parhaillaan kaksi yhteisön jäsentä, Johanna Jokinen ja Paula Tuomisto , ovat Toledossa opiskelemassa Ristin Johanneksen teologiaa ja joogaa. Yhteisön spiritualiteettiin jooga on kuulunut jo vuosia.
Luostarilupaukset velvoittavat sisaria. Ne ovat klassiset: köyhyys, kuuliaisuus ja naimattomuus.
– Elämme siis vaatimattomasti, ilman parisuhdetta ja kuuliaisina Kristukselle, sisar Hannele selventää.
Luostarin tarkoitus on palvella hiljaisella rukouksella kirkkoa ja seurakuntaa, jonka alueella se toimii. Asiasta on jo keskusteltu Mikaelin seurakunnan kirkkoherran Martti Häkkäsen kanssa.
Vartiosaari sijaitsee Roihuvuoren seurakunnan alueella, ja sen kirkkoherra Timo Pekka Kaskinen kuului viime vuodet yhdistyksen hallitukseen.
– Luostari rikastutti alueen seurakuntaelämää. Sen muutettua pois alueella ei ole muita kristillisiä toimijoita kuin Roihuvuoren seurakunta.
Kaskinen kävi muutaman kerran pitämässä Vartiosaari-päivänä messun metsäkirkossa. Luostarin järjestämissä kesämessuissa kävi melko paljon ihmisiä.
– Se oli taivaallisen kosketuksen paikka monille. Olen miettinyt, kuinka mielenkiintoista lähiöluostarissa käyminen on vieraiden kannalta.
Mahdollisesti messuja voidaan pitää Vartiosaaren metsäkirkossa ensi kesänäkin. Päätöksiä ei ole vielä tehty.
Marian ilmestyspäivän messu su 17.3. klo 10 Espoon Olarin kirkossa, mukana
tukiyhdistyksen puheenjohtaja
pastori Antti Kruus ja sisar
Hannele Kivinen de Fau.
Jaa tämä artikkeli: