Erämaaisät opastavat Lapin-vaelluksella
Simo Ellilä vapautuu arjesta luonnon keskellä. Kuva: Markku Mattila

Simo Ellilä vapautuu arjesta luonnon keskellä. Kuva: Markku Mattila

Erämaaisät opastavat Lapin-vaelluksella

Vaellus ei ole triathlon, vaan mahdollisuus seikkailla, pysähtyä ja rauhoittua erämaassa.

Luonnossa liikkuminen ja vaeltaminen ovat tärkeimpiä asioita asianajaja Simo Ellilälle. Niillä on sijansa hänen viikko- ja vuosiohjelmissaan.

– Minun on helppo ja mukava olla luonnossa. Luonnon keskellä oloni on rauhallinen, turvallinen ja harmoninen. Luonnossa liikkuminen antaa minulle valtavasti elämäniloa ja energiaa, Ellilä aloittaa ylistyksensä, kun hän vastaa puhelimeen Nuuksiossa.

Hän liikkuu säännöllisesti luonnossa selvittelemässä ja kirkastamassa ajatuksiaan. Päivän mittaisen arkivaelluksen aikana työasiat saavat tilaisuuden loksahdella kohdilleen.

Vajaa viisikymppinen vaeltaja koukuttui luontoon yli kolmekymmentä vuotta sitten. Hän kävi 17-vuotiaana eräopaskurssin ja veti saman tien seurakuntanuorten vaelluksen.

Myöhempiin vuosiin on kuulunut monenlaisia pitempiä vaelluksia rippikouluryhmien, seurakunnan tai Suomen Ladun aikuisryhmien ja asianajotoimiston asiakkaiden kanssa.

– Asiakkailleni olen useimmiten järjestänyt melontaretkiä. Ne ovat olleet menestys.

 

Vaelluskohde on usein löytynyt Lapista. Niin myös ensi syksynä, jolloin Ellilä lähtee yhdessä pastori Lauri Maaralan kanssa vetämään "ruskavaelluksen erämaaisien kanssa".

– Me molemmat olemme kokeneita Lapin-kävijöitä, ja siinä mielessä voi puhua erämaaisistä. Vaelluksen aikana erämaaisä-asia saa kyllä muutakin sisältöä.

Vaelluksen päivämatkat ovat 8–15 kilometriä. Vaativuutta tietenkin lisää, että kevyen liikenteen väylän sijasta kuljetaan luonnossa. Ollaan myös telttaretkellä, ja se tarkoittaa, että viikon varusteet ja muonat kuljetetaan kantamalla rinkassa.

– Annamme varusteista hyvän listan. Kaikkea ei tarvitse itse omistaa. Rinkan voi saada lainaksi seurakunnasta, Ellilä huolehtii ja vakuuttaa, että ensikertalainenkin pärjää vaelluksella.

Kaikilla vaelluksilla on ollut myös ensikertalaisia. Ellilän mukaan esimerkiksi terveet ja normaalikuntoiset lähes seitsemänkymppiset ihmiset ovat pärjänneet hyvin.

– Vaellus ei ole mikään triathlon, ei ensisijaisesti mikään fyysinen suoritus, vaan mahdollisuus seikkailla, pysähtyä ja rauhoittua erämaassa.

– Kun etsii ikimetsien henkäyksiä ja kuulostelee erämaan rauhaa, vapautuu arjesta. Ympärillä on hiljaisuutta, kiire häviää ja aika lisääntyy. Voi alkaa kuunnella maisemaa ja tuulen ääniä, Ellilä puhuu sanoiksi luontokokemuksiaan.

Ellilän mielestä ei ole myöskään mitään syytä pelätä ryhmää, joka ehkä koostuu itselle vieraista ihmisistä.

– Kannattaa lähteä liikkeelle avoimin mielin ja ilman erityisiä odotuksia. Silloin kaikki tulee yllätyksenä. Minulle vaelluksilla tärkeintä on kokemus, että juuri siellä olen olemassa omana itsenäni.

Jaa tämä artikkeli: