Joukkoliikennettä. Kauempana asuvat lapset kulkevat koulumatkat moottoripyörän kyydissä. Helsingin seurakuntayhtymä on tukenut koulujen rakentamista Haitiin 400 000 eurolla tällä vuosikymmenellä.
Erickan uusi koulu
Yhteisvastuukeräys 2015 alkaa ensi sunnuntaina. Tuotolla rakennetaan kouluja Haitiin.
Tekstit Minna Elo
Kuvat Minna Elo ja Ville Asikainen
Muovikampa erottelee pieniä afrokiharoita tottuneesti. Musta hiuspampula tuohon, rusetti tähän. Kymmenvuotiaan Ericka Kimberly Baltazarin hiukset laittaa joka aamu hänen uusi siskopuolensa, ”serkku” Jose Vania Desrosiers.
Kun hiukset on letitetty, Ericka pukee ruudullisen paidan ja koulumekon. Sitten syödään aamupalaa, usein maissipuuroa. Kattila porisee pihamaalla, missä muutkin aamutoimet tehdään.
Koulumatkalle on lähdettävä ajoissa. Pölyisen maantien reunaa kävellään Abeilles d’Aspamin kouluun muutama kilometri. Mukana kulkee kolmivuotias pikkusisko, Stephanie, joka käy koulun lastentarhaa.
Heti aamusta on tahmean kuuma.
Vanha Abeilles d’Aspamin koulu Mellierin yhteisössä Haitin Léogânessa tuhoutui vuoden 2010 maanjäristyksessä. Alueen rakennuksista vaurioitui yli 80 prosenttia. Kaksi koulun oppilasta kuoli. Ericka asui tuolloin vielä toisella paikkakunnalla Carrefourissa. Maanjäristyksen jälkeen koulua käytiin väliaikaisissa tiloissa, mutta jo samana vuonna alkoi uuden, turvallisemman koulun rakentaminen Kirkon Ulkomaanavun tuella.
Uusi koulu valmistui vuonna 2011. Se on rakennettu kestämään kuumaa ja kosteaa ilmastoa, maanjäristyksiä ja trooppisia hirmumyrskyjä. Aurinkopaneelin avulla kaivosta pumpataan vettä vesipisteelle. Koululla ladataan myös opettajakunnan kännykät.
Oppilaat kokoontuvat aamunavaukseen ja lipunnostoon koulun pihaan. Oranssiruudulliset koulupaidat ja beiget mekot ja shortsit täyttävät koulun pihan, joka on päällystetty pienillä, sileiksi hioutuneilla jokikivillä.
Pienet esikoululaiset on puettu vaaleanpunaisiin, niin tytöt kuin pojat. Neljättä luokkaa käyvä Ericka erottuu joukosta, sillä hänellä on musta surumekko.
Ericka ja pikkusisko Stephanie asuvat isoisän ja tämän uuden vaimon luona. He muuttivat tänne vuosi sitten, kun heidän äitinsä sairasteltuaan kuoli. Isä asuu pääkaupungissa Port-au-Princessä eikä juuri tapaa tyttäriään.
Äidin kuoleman jälkeen Erickan koulunkäyntiin tuli muutaman kuukauden tauko.
Haitissa on hyvin tavallista, että lapsista huolehtii kaukaisempikin sukulainen. Jos isä ei ole yhdessä äidin kanssa, yhteydenpito lapsiin jää usein kokonaan.
Erickan isoisän vaimo tienaa perheelle elantoa myymällä aamuisin tien varressa maissipuuroa.
– Viikonloppuisin leikimme naapureiden lasten kanssa kotia. Heillä on leluja, kertoo Ericka.
Erickan ja Stephanien kanssa samassa pihapiirissä asuu myös heidän koulunsa rehtori Jean Ginette Louis, 46. Hän palkkasi pihapiirin ”sukulaiset” kouluunsa vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen, kun opettajia oli vaikea löytää. Niinpä Erickan ja Stephanien ”serkku” Jose Vania toimii ekaluokan opettajana, ja viereisessä talossa asuva Micardo opettaa koulun kolmatta luokkaa. Lempeällä, mutta päättäväisellä rehtorilla taitaa olla jotakin tekemistä sen kanssa, että Ericka ja Stephanie käyvät nyt koulua.
Luokassa päivä alkaa nimenhuudolla; läsnäolosta pidetään tarkkaa tilastoa. Osa oppilaista on sairaana. Haitissa leviää nivelkipuja aiheuttava chikungunya-kuume. Askeettisesti sisustetussa luokassa on kuuma, ja oppilaita taitaa vähän väsyttää.
Oppiaine vaihtuu aamupäivän kuluessa ranskasta kielioppiin ja matematiikkaan. Ericka tekee vuorollaan taululla pinta-alayksiköiden muunnoksia. Tehtävän tehnyt saa aina valita seuraavan laskijan taululle. Lapset valpastuvat. Myös opettaja Hilaire Lejeune, joka on varsinaiselta ammatiltaan kirjanpitäjä, muuttuu silmin nähden eläväisemmäksi matematiikan tunnilla.
Koulupäivän keskeyttää yksi puolen tunnin välitunti, jolloin meteli yltyy korviahuumaavaksi. Lapset ostavat koulun portin pielessä istuvilta myyjiltä välipalaksi keksejä tai tikkarin. Vesipisteellä syntyy jonoa. Hyppynarut ovat kovassa käytössä, samoin ikäloppu, lösähtänyt jalkapallo.
Jo ennen viisi vuotta sitten tapahtunutta maanjäristystä Haiti oli hauras valtio. Se on kykenemätön takaamaan kansalaisten perusoikeuksia, kuten koulutusta tai puhdasta vettä. Yhteiskunta on äärimmäisen epätasa-arvoinen. Lähes kuusi miljoonaa haitilaista elää alle eurolla päivässä.
Osallistumisen kanavien puuttuminen ja turhautuminen purkautuvat mielenosoituksina, jotka usein kääntyvät väkivaltaisiksi. Haiti on elänyt jo pari sataa vuotta poliittisen epävakauden, väkivallan, köyhyyden ja luonnonkatastrofien kierteessä. Vuodesta 2004 maassa on pitänyt järjestystä YK:n rauhanturvaoperaatio MINUSTAH.
Epävakaa yhteiskunnallinen tilanne heikensi valtion kykyä vastata maanjäristyksen aiheuttamaan humanitaariseen kriisiin ja rakentaa maata uudelleen.
– Järjestöt hoitavat tehtäviä, jotka kuuluisivat valtiolle. Koulusektorin haasteena on, että hallitus ei tue kouluja ja opettajia riittävästi, rehtori Jean Ginette Louis toteaa.
Nykyisen presidentin Michel ”Micky” Martellyn johtama hallitus on asettanut tavoitteekseen, että vuonna 2015 kaikki Haitin lapset käyvät koulua. Tähän on pyritty ilmaista koulutusta ja pakollista oppivelvollisuutta edistävän ohjelman avulla.
Ohjelma on kuitenkin ollut riittämätön eikä ole toteutunut tavoitteiden mukaan. Mukana olevat koulut ovat saaneet vain murto-osan opettajien palkkoihin luvatuista varoista.
Haitin kouluista noin 80 prosenttia on yksityisiä. Valtion kouluja tai yhteisöjen omia kouluja on vain joka viides. Kaikissa kouluissa on lukukausimaksut, ja koulupuvun kustantavat vanhemmat. Ilman sitä ei kouluun ole asiaa. Vanhemmat maksavat myös oppikirjat.
Vaikka vuoden 1987 perustuslaki takaa kaikille oikeuden koulutukseen, kauniista tavoitteista ollaan vielä kaukana. Alakoulua käy noin 77 prosenttia lapsista, mutta yläkoulua enää vain neljännes nuorista.
330 oppilaan Abeilles d’Aspamissa yhteisöllisyys näkyy siinä, että koulu tukee köyhiä perheitä.
– Koulumme on suosittu, sillä pidämme hyvää huolta lapsista, kertoo rehtori Louis.
– Haluamme tukea perheitä, joilla ei ole varaa lähettää lapsiaan kouluun. Varakkaampien perheiden vanhemmat keräävät rahaa köyhemmille, ja ovatpa opettajatkin joskus jättäneet palkkansa nostamatta.
– Ilman kansainvälistä apua tilanne olisi huonompi. Koulurakennukset ovat nyt parempia, rehtori sanoo.
Haitin tulevaisuus valtiona epäilyttää häntä.
– Mutta pystymme auttamaan näitä lapsia.
Ericka on kaikesta huolimatta onnekas lapsi: hän saa käydä koulua. Vähintään joka neljäs haitilaislapsi ei pääse kouluun ollenkaan.
Kirkon Ulkomaanapu aloittaa tänä vuonna kymmenen uuden koulun rakentamisen Haitiin. Tähän mennessä on valmistunut yksitoista myrskyn ja maanjäristyksen kestävää koulua.
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun tiedottaja
Jaa tämä artikkeli: