Eduskunnan kirjastoa johtavan Sari Pajulan mukaan on maailmanlaajuisesti harvinaista, että parlamenttikirjasto on avoinna kansalaisille. Kuva: Sirpa Päivinen

Erikoiskirjastojen monipuolinen Helsinki

Kiinnostaako laki, saksan kieli tai elokuvahistoria? Helsinki on täynnä kaikille avoimia erikoiskirjastoja. Ne täytyy vain löytää.

• 09.11.2015 14:00
• Juho Kankaanpää

Kirjastokierros on hyvä aloittaa vasta remontoidusta Eduskunnan kirjastosta. Se on ollut kansalaisille avoin vuodesta 1913.

Kirjaston rauhallisessa lukusalissa viihtyvät eritoten tutkijat ja oikeustieteiden opiskelijat. Joskus pöytänaapurin oppii tuntemaan tavallista paremmin.

– Pariskunta oli tutustunut opiskeluaikoinaan täällä kirjaston lukusalissa. He lähettivät hääkuvansa sitten meille, kirjastonjohtaja Sari Pajula muistelee.

Kirjaston kaikkien aikojen lainatuin teos on Aulis Aarnion ja Urpo Kankaan Perhevarallisuusoikeus. Oikeuskirjallisuuden lisäksi kokoelmat keskittyvät eduskunnan toimintaan ja yhteiskuntatietoon.

– Juridinen kokoelmamme on ehdottomasti Suomen paras. Koko kirjastohan sai alkunsa, kun Ruotsin valtiopäivät lahjoitti valtiopäiväasiakirjojaan meille, Pajula kertaa.
 

Nykyään aineistoa löytyy laajasti myös Euroopan unionista, kansainvälisistä järjestöistä ja Suomen historiasta. Lisäksi tiloissa järjestetään säännöllisesti koulutuksia esimerkiksi lakitietopankkien käytöstä ja tiedonhausta. Henkilökunta neuvoo myös kiperissä pulmissa.

– Tietopalvelun merkitys on suuri, sillä kaikki ei ole vielä netissä. Meillä on myös asiantuntemusta auttaa, Pajula sanoo. Henkilökuntaan kuuluu eri järjestöjen ja erikoisalojen asiantuntijoita.

Pajulan mukaan on maailmanlaajuisesti harvinaista, että parlamenttikirjasto on kaikille kansalaisille avoin.

– Ilman sananvapautta ja oikeutta päästä lähteille ei ole demokratiaa. Ulkomailla ihmetellään, miten me olemme voineet tehdä tämän. Ihan hyvin, kun on vain päätetty.
 

Lukupiiriaate taustalla

Saksan taitojaan petraavan kannattaa suunnata Kasarmitorille, jossa Saksalainen kirjasto on palvellut 1950-luvulta asti. Kirjaston historia yltää 1870-luvulle, jolloin Stockmannit ja yksitoista muuta perhettä perustivat lukupiirin. Hankitut kirjat lahjoitettiin myöhemmin Saksalaisen seurakunnan kirjaston pesämunaksi. 1920-luvun lopussa seurakunnan kirjasto yhdistyi kahden muun kirjaston kanssa, minkä vuoksi kokoelmat kasvoivat.

Nyt kirjastossa on yli 39 000 saksakielistä nidettä kaunokirjallisuutta ja tieteellistä aineistoa. Erityisen ylpeä Deutsche Bibliothek on Fennica-kokoelmastaan, johon hankitaan kaikki suomesta saksaan käännetty kirjallisuus. Kirjastonjohtaja Gabriele Schrey-Vasara arvelee, että tyypillinen asiakas lainaa enimmäkseen romaaneja.
 

– Tänä päivänä ajatellaan vähemmän, että saksalainen kirjallisuus olisi kuolemanvakavaa ja pitkäveteistä. Vanha klisee on kadonnut.

Kirjaston taustalla oleva Saksalainen kirjastoyhdistys julkaisee pääosin suomalaista kaunokirjallisuutta esittelevää vuosijulkaisua sekä järjestää pieniä kulttuuri- ja kirjallisuustapahtumia. Schrey-Vasaran mukaan lukupiiriaate onkin jälleen vironnut:

– Viimeisten parin vuoden aikana on ollut sellainen tunne, että halutaan sekä kuunnella kirjailijaa että puhua hänen kanssaan.

Entä uskaltaako kirjastossa asioida, vaikka koulusaksa olisi ruosteessa?

– Meillä on pieni kokoelma niin sanottua helppoa lukemistoa. Asioida voi tietysti suomeksi – ei tarvitse pelätä, että tekee kielioppivirheitä, Schrey-Vasara rohkaisee.
 

Elokuvahullujen paratiisi

Jatketaan matkaa Sörnäisiin. Työväen kirjaston kanssa samassa rakennuksessa sijaitsee nimittäin Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kirjasto, elokuvahullujen paratiisi. Kokoelmasta valtaosa on tutkimuskirjallisuutta, mutta muistelmien, historiikkien ja esseiden valikoima on myös laaja.

– Suomalainen elokuvaperintö on kansainvälisessä vertailussa säilynyt erittäin hyvin jälkipolville. KAVIn kokoelmissa yhdistyvät historiallinen kattavuus ja monitieteellisen, uusimman tutkimustiedon seuraaminen, kirjastonhoitaja Timo Matoniemi kertoo.
 

Elokuvakirjojen ja -lehtien lisäksi yli 40 000 kansion leikearkisto tarjoaa mahdollisuuden tutkia, miten elokuvia on vuosikymmenien aikana käsitelty esimerkiksi sanomalehdissä. KAVIn tietokoneilla voi myös tarkastella yli kolmen miljoonan suomalaisen televisio- ja radiotallenteen arkistoa.

Suurimmaksi käyttäjäryhmäksi Matoniemi nimeää opiskelijat. Kirjastonhoitajan mielestä elokuvasta onkin moneksi:

– Elokuvaa voi käyttää lähteenä miltei missä tahansa oppiaineessa. Tulee mieleen esimerkiksi uskontotiede. Tuolla on heti metri kirjoja elokuvan ja uskonnon suhteesta.

Elokuvakulttuuriin liittyvät myös paikat. Vanhempi asiakaskunta etsii usein tietoa tutuista nuoruuden tai lapsuuden elokuvateattereista, sillä niihin kytkeytyy tärkeitä muistoja. Elokuvat ovat lisäksi tärkeää ajankuvaa:

– Viidentoista vuoden päästä meitä kiinnostaa se, millaisella autolla elokuvassa ajetaan ja miltä se maaseudun raitti näyttää, Matoniemi havainnollistaa.