Erikoislääkäri ja tanatologian eli kuoleman tutkimuksen dosentti Gustaf Molander toivoo, että ihmiset ottavat moraalisen vastuun omasta työstään. Kuva: Sirpa Päivinen
Erikoislääkäri Gustaf Molander: Moraaliajattelu vaatii harjoittelua
Eri alojen vaikuttajat kertovat, mitkä kolme asiaa ovat heille pyhiä. Osa 6/6.
1.
Pyhä merkitsee minulle jotain arkikokemuksesta poikkeavaa. Pyhä paikka on mielentila. Täydellisessä rauhassa mikään huoli tai häiritsevä ajatus ei paina mieltä. Luonto auttaa minua rauhan löytämisessä. Kauniina päivänä kiipeän yksin lähistöllä olevaan näkötorniin ja katselen korkealta kaukana merten takaa kohoavaa horisonttia. Avara tyhjä tuntuu mahassa haluna sulautua äärettömyyteen.
2.
Pyhä arvoni on ihmisten kyky pysähtyä kesken kiireisen työpäivän miettimään, mitä he itse asiassa ovat tekemässä. Tällä tarkoitan itsetutkiskelua ja kykyä moraaliajatteluun.
Ketä varten esimerkiksi lääkäri tekee työnsä: palvellakseen apua tarvitsevia ihmisiä mahdollisimman hyvin vai itseään ja vallitsevaa järjestelmää, jonka osana hän toimii?
Erilaisissa järjestelmissä työskentelevien tulee voida arvioida omaa toimintaansa niissä ja oivaltaa, että he päättävät itse omista teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Järjestelmät eivät ole pyhiä, ja niitä täytyy voida kyseenalaistaa, jotta ne kehittyisivät. Hierarkiassa porrasta ylempänä oleva ei ole Jumalasta seuraava, joka sanoo, mikä on oikein ja mikä ei. Viime kädessä jokainen vastaa itse omista ratkaisuistaan ja teoistaan.
Omia valintojaan ei voi oikeuttaa vetoamalla rutiininomaisesti rahan ja ajan puutteeseen tai muiden henkilöiden toimintaan. Jos sata ihmistä jättää vanhuksen ulkoiluttamatta tai auttamatta vessaan, yksittäisen ihmisen vastuu omasta tekemättä jättämisestään ei ole vain sadasosa. Moraaliajattelu vaatii harjoittelua.
3.
Pyhä esineeni on posliininen mäyräkoira, jonka äitini osti minulle, kun olin 6-vuotias. Ollessamme jouluostoksilla Tukholmassa hän liimasi koiran mahan päälle pienen lapun, johon hän oli kirjoittanut "muistoksi Gustafin ensimmäisestä Tukholman-matkasta".
Vaikka tapahtumasta on 60 vuotta, lineaarinen aika salaperäisesti katoaa, kun katselen äitivainaani käsialaa. Pyöreissä kirjaimissa on voimalataus. Ne vetävät puoleensa, mutta herättävät myös pelonsekaista kunnioitusta. Elämä ja kuolema ovat samanaikaisesti läsnä.
Jaa tämä artikkeli: