Oma perhe on ollut avioerolapsi Laura Honkasalolle eheyttävä kokemus.
Eron vaikutukset tuntuvat pitkään
Laura Honkasalon uusin kirja kertoo avioerosta lapsen näkökulmasta.
Kirjailija Laura Honkasalon, 39, neljä vuotta kestänyt Eropaperit-kirjan kirjoitusprosessi oli raskas eikä tulos ole kevyttä luettavaa. Kirjailija kuvaileekin teostaan melko raa’aksi ja surulliseksi.
Honkasalo kuvaa tarkkanäköisesti sitä, kuinka ero vaikuttaa lasten ja vanhempien lisäksi koko sukuun. Taustalla ovat Honkasalon omat kokemukset vanhempien riitaisasta avioerosta 1970-luvulla.
— Kuuntelin kirjoittaessani usein Dolores O’Riordanin musiikkia, joka viritti vihaiseen tunnelmaan. Muistan paljon lapsuudestani, mutta olen myös tehnyt taustatutkimusta ja lukenut aikakauden kirjoja ja lehtiä.
Nuortenlehdissä työskennellessään Honkasalo on lukenut nuorten toimitukseen lähettämiä viestejä. Niistä ilmenee, että avioerot eivät yleisyydestään ja arkipäiväisyydestään huolimatta suju niin hyvin kuin naistenlehtien juttujen perusteella voisi olettaa. Erot romuttavat monen unelmat ja ihanteet.
— Huoltajuuskiistat ovat hankaloituneet viime vuosina. Vanhemmat voivat taistella lapsistaan vuosikausia oikeudessa. Niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä voi päätöksistä valittaa aina uudestaan, sanoo Honkasalo.
— Uusperhekuviot voivat olla myös ongelmallisia. Vanhemmilla ei ole enää aikaa ensimmäisen liiton lapsille. Uusperhe on aina läsnä, eikä lapsi pääse olemaan oman vanhempansa kanssa koskaan kahden kesken.
Asiat kannattaa selvittää
Eropaperit-kirjassa lapsia kohdellaan todella julmasti: mustamaalataan toista vanhempaa ja painostetaan lasta tapaamisissa mukautumaan vaatteita ja leluja myöten uusperheeseen. Entisestä kodista tai puolisosta ei saa näkyä merkkejä.
"Tunnen itse, että minun on ollut vaikea luottaa ihmisiin."
Tämä kaikki aiheuttaa lapsissa levottomuutta ja melkoista tunnemyrskyä. Lapset eivät uskalla puhua muutenkaan peloistaan, kun vanhemmat keskittyvät omiin murheisiinsa.
— Lasten henkistä pahoinpitelyä tapahtuu edelleen. Lapset saattavat kuvitella pitkään, että arki on muissakin perheissä samanlaista. On niin konkreettista, kun joku pamauttaa toista päin naamaa, mutta henkistä pahoinpitelyä on vaikeampi nähdä.
Honkasalon mukaan avioeron pitkäaikaisia vaikutuksia tutkittaessa on nähty, että ne tuntuvat lapsessa voimakkaampina tämän aikuistuessa, kun taas vanhemmille käy ajan mittaan päinvastoin.
— Tunnen itse, että minun on ollut vaikea luottaa ihmisiin. Epäluottamus näkyy erityisesti silloin, kun harjoitellaan seurustelemista ja perustetaan perhettä. Eron vaikutukset tuntuvat ainakin alitajunnassa, Honkasalo toteaa.
— Lapsuuden kokemukset ja menetykset, tosi varhaisetkin, voivat nousta myöhemmin pintaan vanhuuden masennuksena. Pitäisi pyrkiä selvittämään omat lapsuuden asiat.
Korjaavia voimia
Laura Honkasalo itse päätti kolmikymppisenä ottaa uudelleen yhteyttä isäänsä. Hän huomasi kuitenkin, että isä ei ymmärtänyt ollenkaan tyttärensä näkökulmaa asioihin, joten Honkasalo päätti keskittyä omaa elämäänsä. Katkeruutta ei voi kuitenkaan kokonaan välttää.
Oma perhe on ollut kirjailijalle eheyttävä kokemus. Honkasalon puoliso Markku Pääskynen on myös kirjailija. Pariskunnalla on kaksi poikaa, Eemeli, 6, ja Antti, 3.
— Myös isäpuoleni, joka on vaari lapsilleni, on ollut korjaava voima, minkä lisäksi minulla on tosi ihanat appivanhemmat. Olen aina ollut hyvin perhehenkinen ja sukurakas, sanoo Honkasalo.
Eropaperit-kirjassa perheensä jättävä isä toteaa vaimolleen, että tämä on niin arkinen. Siihenkö moni liitto kaatuu — arjen haasteisiin?
— Arjenhan juuri pitäisi olla parasta elämässä. Nykyään monet odottavat parisuhteelta jotain aivan ihmeellistä. Luin juuri ruotsalaisesta seksiterapeutista, joka oli sitä mieltä, että äärimmäinen fyysinen nautinto on ihmisoikeus. Minusta taas lapset ovat parisuhteen liima, jonka pitäisi liittää vanhemmat yhteen, pohtii Honkasalo.
Jaa tämä artikkeli: