Huvilinnanaukion leikkipuistosta löytyy Anna Westerlundille juttuseuraa ja Myrskylle ja Aarolla leikkikavereita. Kuva: Jukka Granstrom
Espoolaisperhe päätti: Nyt löydetään kavereita!
Anna Westerlund muutti perheineen uudelle asuinalueelle. Hän perusti Facebook-ryhmän, joka lisää yhteisöllisyyttä. "Ryhmän henki on ollut koko ajan hyvä eikä nokittelua ole esiintynyt", hän kertoo.
Leppävaaralaisessa kodissa aamu on alkanut tavalliseen tapaan. Esikoinen on saateltu päiväkotiin ja vajaa parivuotias Aaro syö aamupuuroaan. Yhteisöpedagogi Anna Westerlundilla riittää tekemistä ja tulevaan valmistautumista, sillä myöhemmin syksyllä lapsia on perheessä kolme.
”Nyt ollaan taas samassa vaiheessa kuin silloin, kun odotin Aaroa ja perustin Facebook-ryhmän Kuka? Mitä? Lepuskissa. Milloin?", naurahtaa Westerlund.
Houkutellessaan Aaroa syömään vähän lisää puuroa Westerlund palaa ajassa muutamia vuosia taaksepäin.
”Kun pohdin opiskelualan valintaa, tuntui siltä, että jotain uutta pitää elämään saada. Olin asunut aina Espoossa, mutta päätin lähteä Joensuuhun opiskelemaan yhteisöpedagogiksi. Verkostot jäivät tänne ja aloin rakentaa alusta elämääni.”
Uuteen ympäristöön hyppääminen ei välttämättä ole yksinkertaista, mutta kun kaikki ovat samassa tilanteessa – uusia uudella paikkakunnalla – on tilanne helpompi. Ollaan samalla viivalla.
”Ryhmäytykseen panostettiin koulutuksen alussa paljon, ja tajusin, että selviän näistä jutuista. Aiemmin uusiin ihmisiin tutustuminen ei ollut minulle kovin helppoa, mutta koulutus teki minusta sen, mitä olen nyt. Silloin ajattelin, että tällaisen ryhmän haluan aina rakentaa itselleni, asun missä tahansa”, sanoo Westerlund.
Samassa elämäntilanteessa olevia löytyy aina
Yhteisöllisyyden eväitä löytyy tosin Westerlundin taustastakin.
”Olen tullut sukuuni. Ukkini oli ison sisarussarjan toiseksi nuorin ja hänen sosiaalinen verkostonsa oli aina hyvin laaja. Vieraita mummolassani riitti joka päivälle ja karjalaiseen kulttuuriin kuului, että ovet olivat aina auki tulijoille. Minustakin on mukavaa, että ympärilläni on ihmisiä.”
Westerlundin mukaan samassa elämäntilanteessa olevia löytyy aina, pitää vain avoimesti ilmaista, että haluaa tutustua.
”Leppävaaraan muuttaessani en tuntenut täältä ketään, mutta esikoisen kanssa pihalla ja leikkipuistossa pyöriessäni tutustuin samassa tilanteessa oleviin pienten lasten vanhempiin. Se oli mukava kesä: eväät mukaan ja puistoon, siellä oli samat vanhemmat ja lapset."
Syksy toi työt ja opiskelut, eikä tuttuja enää nähnyt niin usein.
”Se on tosi tavallista. Voidaan olla tiiviisti yhdessä, mutta kun lasten kotihoitoaika päättyy, ehditään näkemään paljon harvemmin.”
Pian kaksi vuotta täyttävästä tulee lokakuussa isoveli. Kuva: Jukka Granstrom
Facebook-ryhmä tuo alueen vanhemmat yhteen
Reilu kaksi vuotta sitten Aaroa odottaessaan Anna Westerlund mietti keinoa pitää samanaikaisesti helposti yhteyttä esikoisen Myrskyn kavereiden vanhempiin, tutustua uusiin vauvaperheisiin ja luoda Leppävaaraan yhteisöllinen vanhempien porukka.
”Niin syntyi Facebook-ryhmä Kuka? Mitä? Lepuskissa. Milloin? Kutsuin ryhmään kaikki alueen tutut vanhemmat ja uusia sitä mukaa kuin tutustuin. Perustin ryhmän ihan itsekkäistä lähtökohdista, mutta siellä on muidenkin helppo tutustua lastensa kavereiden vanhempiin. Nykyään ryhmässä on 118 jäsentä ja meitä ylläpitäjiä on kolme.”
Ryhmässä tiedotetaan alueen tapahtumista ja viestitellään, jos vaikka ollaan lähdössä lasten kanssa Huvilinnanaukion leikkipuistoon, joka on ikään kuin ryhmän tukikohta.
”On mukavampi mennä puistoon silloin, kun tietää, että siellä on myös esikoiselle isompia lapsia seuraksi – ja itsellekin juttuseuraa.”
Ryhmässä on järjestetty muun muassa pikkujoulut, puistotalkoot, ryhmävalokuvaus ja useammatkin lasten olympialaiset. Tapahtumien järjestäminen sujuu rennolla otteella. Ne järjestävät, joilla on aikaa ja kiinnostusta. Osallistuminen on vapaaehtoista ja kaikki ymmärtävät, että pikkulapsiperheissä tilanteet saattavat muuttua nopeastikin.
Kuka? Mitä? Lepuskissa. Milloin? -ryhmä on muodoltaan suljettu, mutta avoin uusien tulla. Avoimuuden eteen on kuitenkin tehtävä töitä.
”Itselläkin on joskus olo, että ei jaksa olla sosiaalinen ja haluaa vain mennä juttelemaan sen tutun kanssa. Silloin on katsottava peiliin ja muistettava, miltä tuntuu, jos kaikki muut näyttävät tuntevan toisensa, mutta itse on uusi eikä tunne ketään. Auttaa, kun tietää ryhmädynamiikasta, silloin tyypilliset ryhmäilmiöt on helpompi havaita – myös itsessään.”
Ryhmän tulijoita ei karsita
Ryhmän isosta koosta on joskus tullut kritiikkiä, mutta arvoihin kuuluu se, että tulijoita ei karsita, vaan kaikki ovat tervetulleita.
”Eihän näin isossa ryhmässä voi mennä syvällisyyksiin, mutta se ei ole tarkoituskaan. Ne syvälliset keskustelut käydään sitten kasvokkain puistossa tai pienemmissä alaryhmissä. Henki on ollut koko ajan hyvä eikä nokittelua ole esiintynyt.”
Pienten lasten äidiltä menee hyvä tovi, ennen kuin palkkatyöt kutsuvat. Vapaa-ajan projektit pitävät kuitenkin tuntuman omaan työalaan.
”Kukaan ei odota mitään ja kaikki mitä tekee, on plussaa. Saa tehtyä jotain näkyvää, se tuntuu hyvältä.”
Anna Westerlund on ollut puolisoineen mukana tekemässä kuntalaisaloitetta ja adressia puistoruokailun järjestämiseksi Espoossa. Suunnitteilla on myös yhteisöllinen blogi, johon kuka vain voisi kirjoittaa muistojaan puistoruokailusta.
Verkosta saa vertaistukea
Facebook-ryhmiä riittää moneen lähtöön ja monet niistä tarjoavat myös tuiki tarpeellista vertaistukea.
”Esikoisellani Myrskyllä on ollut refluksitauti vauvasta saakka. Etsiessäni tietoa Aaron vauva-ajan allergioista löysin Facebookista refluksilasten ja allergialasten vertaistukiryhmät. Olen saanut niistä tosi paljon hyviä vinkkejä molempien lasten hoitoon. Lapsen refluksi on monille aika tuntematon sairaus ja asian kanssa on aiemmin saanut olla aika yksin.”
Leppävaara on hyvä paikka asua, sillä kaikki palvelut ovat lähellä. Jos Westerlund perheineen muuttaa johonkin muualle, yksi asia on melkein satavarma.
”Sitten pitää perustaa taas ryhmä”, tuumaa Anna Westerlund.
Kuka?
Anna Westerlund, yhteisöpedagogi ja kohta kolmannenkin pienen pojan äiti.
Missä?
Hoitovapaalla työstään koulunkäynninohjaajana Espoon kaupungilla ja tavoitteena on saada myös työnantaja käyttämään tätä kuvaavampaa nimitystä työtehtävistä antiikinaikaisen tittelin ”koulunkäyntiavustaja” sijaan ;)
Mistä?
Espoosta, mutta sielultaan myös hieman Saimaan mökkisaarelta.
Puistoruokailua yritetään palauttaa Espooseen nyt kuntalaisaloitteella.
Espoolaisvanhemmat: "Puistoruokailu loisi tasapuolisemmat puitteet lapsuudelle."
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Miesten eroryhmä kokoontuu lauteilla – ”Suomalaisessa saunassa riisutaan tittelit ja puhutaan syvällisiä”
AjankohtaistaMiesten erolöylyt -ryhmän ohjaaja Aaro Rytkönen uskoo vertaistuen voimaan.