Rikard Korkman on jo etukäteen myynyt tulevan syksyn sadon kuluttajille, jotka ovat ostaneet sen osuuksina puiden tuotosta.
Espoolaistilalta voi ostaa nimikkopuun omenasadon
Råbäckin tila on pyörinyt vuodesta 2014 niin sanotun kumppanuusmaatalouden mallilla.
Yksi kukkiva omenapuu on runollisen kaunis. Kun valkoiseen verhottuja puita levittäytyy ympärillä runsas tuhat, on kokemus tuoksuineen päivineen miltei hurmoksellinen.
On täydellinen hetki vierailla Mankissa sijaitsevalla Råbäckin omenatilalla. Myös isäntä Rikard Korkman myhäilee tyytyväisyyttä alkusuven lämpimässä aamupäivässä.
”On erittäin hyvät edellytykset pölytykselle”, hän sanoo ja tähyilee auringonpaahteessa kuhisevien mehiläispesien suuntaan.
Korkmanin ohella pölytyksen puolesta pitää peukkuja 260 ruokakuntaa. Råbäckin tila on pyörinyt vuodesta 2014 niin sanotun kumppanuusmaatalouden mallilla. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että asiakkaat ovat ennalta ostaneet osuuksina tulevan sadon ja viljelijä tekee parhaansa sen maksimoimiseksi. Sopimus henkii molemminpuolista kunnioitusta.
Yhdellä 40 euroa maksavalla osuudella saa neljän puun omenatuoton. Puut on istutettu kesällä 2013, joten ne ovat vielä pieniä. Oletuksena on 15 kilon sato, mutta luonto on arvaamaton. Pitää varautua ennakoitua pienempään satoon – tai juhlimaan todellista jackpotia.
Omenasijoituksen riskiä voi pienentää hajauttamalla, kuten pörssimarkkinoilla toimitaan. Se tapahtuu valitsemalla osuuteen eri lajikkeita edustavia puita. Tarjolla on kahta kesä- ja kahta talvilajiketta.
Farmarin näkökulmasta kumppanuusmaatalous on hyvä malli. Se sitouttaa asiakkaat. Perinteinen suoramyynti on enemmän onnenkauppaa, varsinkin kun kyse on hedelmien kaltaisesta tuoretuotteesta. Isot markkinat tukkuportaineen ovat taas turhan raskas tie pientuottajalle.
Raha suoraan tuottajalle
Eräs Råbäckin omenaosakkaista on helsinkiläinen Olli Repo. Hän on ollut perheineen mukana alusta lähtien, eli on nyt kolmannella satokierroksella.
”Kun kuulin mahdollisuudesta, oli mukaan lähteminen oikeastaan itsestään selvyys. Olen muutenkin kiinnostunut kumppanuusmaataloudesta ja siitä, että omalla kuluttamisella pystyy tekemään kestävämpiä ratkaisuja. On hyvä tunne, että raha menee suoraan tuottajalle.”
Repo pitää riskin jakamista viljelijän kanssa reiluna pelinä. Osuutensa hän on hajauttanut kahdelle lajikkeelle, Nanna ja Amorosa. Satoa on tullut yli odotusten.
|
Omenapuiden runsas kukinta lupailee hyvää satoa. |
Tuoreelta popsimisen ohella perhe jalostaa omenia hillon ja piirakoiden muotoon. Sadosta riittää myös naapureiden onneksi.
Jos kohta omenat ovatkin ”ihan törkeän hyviä”, merkityksellistä on myös aineeton sato. Osuuden kautta omenatarhaan muodostuu suhde. Jonakin raikkaana syysaamuna se huipentuu korjuuretkeen nimilapuilla varustettujen puiden lomaan.
”Se on hienompaa lapsillekin kuin hakea omenat kaupasta.”
Noin puolet Råbäckin osakkaista poimii satonsa itse, toisten noutaessa valmiiksi poimitut hedelmät. Myös kasvukauden kuluessa järjestetään avoimien ovien päiviä ja osakkaat voivat muutenkin vierailla sovitusti tilalla.
”Kerron viljelyksestä, eli täällä voi oppia jotain. Uskon, että moni on mukana sen ja elämyksien vuoksi”, Korkman sanoo.
Hän on kuudennen polven maanviljelijä ja viljelee myös viljaa. Varsinainen kotitila on Kirkkonummen Jorvaksessa sijaitseva Lill-Nägels. Sitä suku on viljellyt 1840-luvulta ainoana keskeytyksenä evakkoon ajanut Neuvostoliiton vuokra-aika 1944–1956. Sen jäljiltä pellot oli jyrätty tankeilla niin tiiviiksi, että niissä oli elvyttämistä.
Omenoita Korkman on viljellyt 1990-luvulta ja tehnyt ”kaikki mahdolliset virheet”. Kun vanhat puut oli aika uusia, aloitti hän puhtaalta pöydältä. Kumppanuusmaatalouden mallin hän keksi Yhdysvalloista ja pähkäili pari vuotta omaa sovellusta siitä. Inspiraatiota antoi myös Herttoniemen ruokaosuuskunta, jonka Vantaalla sijaitseva ”Kaupunkilaisten oma pelto” alkoi 2011 tuottaa osakkailleen monipuolista juures- ja kasvissatoa.
Kuluttajat valmiita uudelle mallille
Korkman tuntee suhteellisen laajalti viljelijäkenttää, sillä hän toimii asiamiehenä ruotsinkielisessä tuottajajärjestössä Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund.
”Lähiruoasta puhutaan paljon, mutta aika vähän tehdään sen eteen”, hän huomauttaa.
”Tuottajat ovat aika konservatiivisia ja hitaita muutoksissa. Kuluttajapuolelta on kuitenkin kysyntää uusille malleille.”
Agraariyhteiskunnan työyhteisöjen kadottua on jäljelle jäänyt ”sadan hehtaarin yksinäisyys”, mies koneineen vasten pellon autiutta ja alan yleistä tiukkenemista. Siksi Korkman kokee, että suora kontakti kuluttajiin parantaa tuottajan motivaatiota ja työhyvinvointia.
”Minulla on kolme tytärtä. Jos joku heistä kiinnostuu maanviljelijän ammatista, malli voisi olla juuri jotain tällaista.”
Kun ensimmäiset omenaosuudet tulivat myyntiin, levisi tieto kulovalkeana sosiaalisessa mediassa ja pian osakkaat olivat koossa. Sama on toistunut ja myös tulevan syksyn sato on loppuunmyyty.
Viljelijä on selvästi kiitollinen. Lähes kolme sataa osakkuutta on kuin kylällinen ihmisiä hänen rinnallaan. Mutta onhan myös niin, että omenoiden kukkiessa on vaikea olla hymyilemättä.
Vuoden 2017 omenaosuudet tulevat myyntiin elokuun lopulla.
Lisää aiheesta:
Jaa tämä artikkeli: