Jouko Kivimetsällä on elämänkokemusta, visioita ja toimeliaisuutta, joilla hän haluaa parantaa muun muassa nuorten, maahanmuuttajien ja senioreiden elämää. Kuva: Markku Mattila
Essen uusi kolumnisti näkee arjen aarteet
Jouko Kivimetsä asuu vaimonsa ja uusperheen kahden nuoren kanssa Henttaalla.
”Pihapiirissä näkee peuroja, mäyriä ja palokärkiä – ajattele, keskellä kaupunkia!”
Kivimetsä ylistää luontoa ja erityisesti hortoilua eli luonnonkasvien hyödyntämistä. Villivihannekset ovat perheelle elämäntapa ja säännöllinen ilo.
”Vähintään voikukanlehtiä on saatava joka päivä. Villivihanneksissa on mahtava määrä ihan ilmaisia antioksidantteja”, Kivimetsä innostuu.
InnoOmnian kehittämispäällikkö innostuu helposti. Hän sanoo nuorena pelästyttäneensä ihmiset maalailemalla ääneen valtavia visioita.
”Olen opetellut hillitsemään itseäni 57 vuotta. Muutokset kohti parempaa tapahtuvat parhaiten pienin askelin. Harva lähtee esimerkiksi muuttamaan koko ruokavaliotaan kertaheitolla. Helpompaa on vaikkapa jättää ensin sokeri pois kahvista”, sanoo kreetalaisen ruokavaliofilosofian puolestapuhuja.
Arki on aarteita täynnä
Jouko Kivimetsä tuntuu pursuilevan ideoita. Hänelle on luonteenomaista nähdä uhkien sijaan mahdollisuuksia. Rikkaruohot ovat ruokaa, eivätkä roskat ole jätettä, vaan toistaiseksi hyödyntämätöntä materiaalia.
”Minusta tuntuu että elämäntehtäväni on innostaa ihmisiä näkemään arjen aarteita. Niitä on ihan pienissä hetkissä, kun ne vain huomaa poimia.”
Poimiminen tarkoittaa muutakin kuin villivihannesten keräämistä. Ennakkoluulojen hylkääminen ja pienet oivallukset ovat aarteita nekin. Kivimetsä heittää esimerkiksi ohikiitävän tuokion koiranulkoilutuslenkiltään. Häntä vastaan asteli moottoripyöräkerholaisen oloinen mies, melko pelottavan näköinen hahmo. Kohdalle ehdittyään mies yllättäen lausahti: ”onpa siinä harvinaisen kaunis koira”. Odottamaton hetki jäi pitkäksi aikaa Kivimetsän mieleen mukavana muistona.
Hyljeksittyjen taidot käyttöön
Ihmisten aito kohtaaminen on Kivimetsälle tärkeää ja siitä hän puhuu ensimmäisessä Essen kolumnissaankin. Mies myös elää kuten opettaa.
”InnoOmniassa suunnittelimme henkilökunnan työhuoneet tahallaan tavallista pienemmiksi kopperoiksi, jotta ihmiset tulisivat sieltä pois yhteistiloihin tapaamaan muita. Asiat edistyvät ja hyvinvointi lisääntyy, kun ihmiset puhuvat toistensa kanssa”, Kivimetsä tiivistää.
Hän näkee paljon käyttämätöntä voimaa niissä ihmisissä, jotka ovat tavalla tai toisella syrjässä yhteiskunnasta, jopa hyljeksittyjä.
”Päämäärättömillä nuorilla saattaa olla valtavasti tietotekniikkaosaamista, jota puolestaan tietoyhteiskunnasta sivuun sysätyt seniorit kipeästi kaipaisivat. Saattamalla nämä ihmiset yhteen saisi nuori onnistumisen elämyksiä ja seniori uusia taitoja. Heidän välissään, erilaisten maailmoiden tulkkina, voisi hyvin olla työelämän uuvuttama keski-ikäinen. Kaikki osapuolet oppisivat toisiltaan”.
Hänellä on ajatuksia myös siitä, miten Suomeen muuttavaa autettaisiin mukaan tavalliseen arkeemme.
”Yhteiskunta järjestää kieliopetusta ja kertoo maahanmuuttajalle, miten päivähoito ja terveyskeskus toimivat, mutta sitten hän jää yksin. Tarvitaan vaikkapa eläkeläinen, joka haluaa pitää yllä kielitaitoaan, opastamaan hänet marja- tai sienimetsään.”
Kaiken takana on nainen
Jouko Kivimetsän kanssa ei ilmeisesti pysty keskustelemaan ilman, että hän hehkuttaa suomalaisten naisten ylivertaisuutta. Hän myöntää aiheen olleen yksi mieliteemoistaan jo kolme vuosikymmentä.
”Suomessa on maailman kovimmat naiset, ja se on onneksi tajuttu jo kauan sitten! Naisten äänioikeus on moneen kertaan mainostettu asia, mutta erityisen merkittävää oli, että naiset saattoivat itse asettua myös ehdokkaiksi maailman ensimmäisinä Suomessa”, Kivimetsä muistuttaa.
Hänen mukaansa Elias Lönnrot ei olisi koskaan kirjoittanut Kalevalaa ilman muusansa ideointia ja patistelua, ja kysyy, kuinka monessa muussa maassa olisi päästetty naisarkkitehti jo 1800-luvulla suunnittelemaan julkisia rakennuksia.
Naisten arvostaminen ulottuu Kivimetsän omaan kotielämään saakka.
”Olen aina ihmetellyt, miksi juuri naisen pitäisi avioituessaan vaihtaa sukunimeään. Kun me menimme naimisiin, yksi hääjuhlien ohjelmanumeroista oli nimikilpailu. Sen lopputuloksena nimistä Kivinen ja Isometsä muodostettiin uusi yhteinen Kivimetsä.”
Jaa tämä artikkeli: