Oopperalaulajan esiintyminen on toisenlaista kuin muiden muusikoiden: pitää laulaa ja näytellä koko ajan. – Lavalla tarvitaan aivojen kahtiajakautumista: pitää keskittyä sekä laulamiseen ja tekstiin että koreografiaan ja rytmiin, mezzosopraano Essi Luttinen sanoo. Kuva: Sakari Röyskö

Essi Luttiselta klassiset suositukset Jouluradiolle

Oopperalaulaja laati Jouluradiolle soittolistan omista joululaulusuosikeistaan.

• 21.11.2016 11:20
• Teksti Saila Keskiaho

Hän oli se musikaalinen tyttö, jota pyydettiin aina laulamaan. Hän oli musiikkiluokalla silloin, kun musiikkiluokat painottuivat klassiseen musiikkiin. Teini-iässä hän tajusi, että nauttii laulamisesta. Koulussa oli sellainenkin ihme kuin mahdollisuus yksityisiin laulutunteihin. Niihin Essi Luttinen tarttui ja sille tielle jäi.

Oopperalaulaja Luttinen on tänä vuonna yksi Jouluradion kuratoijista: hän on valinnut netissä soivalle Klassinen Joulu -kanavalle mieleistään joulumusiikkia. Luttisen lisäksi kuratoijina toimivat Toni Wirtanen, Krista Siegfrids, Aino Venna, Pekka Simojoki ja Johanna Kurkela.

Luttisen lista, yhteensä 15 kappaletta, on monilta osin kuin kanavansa: klassinen. En etsi valtaa, loistoa, Varpunen jouluaamuna ja Jouluyö, juhlayö kuuluvat listaan. Niitä Luttinen tykkää itsekin laulaa.

Listalta löytyy myös Tonttu.

– Isovanhempani asuivat oikeassa maalaistalossa. Ne perinteet ovat vain parin sukupolven päässä. Kun kuuntelen Tonttua, muistan lapsuuteni joulut ja sen, millaista oli vierailla isovanhempien luona.

Kokeiluja Ooppera Skaalassa

Suomen lisäksi Essi Luttinen on opiskellut Englannissa. Millainen oopperaskene siellä on?

– Muualla Euroopassa traditio on pidempi. Me tulemme aina vähän perässä.

Toisaalta ooppera on pitkälti ylemmän luokan harrastus.

– Muualla ei ole samanlaista valtion tukipolitiikkaa kuin Suomessa vaan lippujen hinnat ovat paljon korkeammat, Luttinen sanoo.

– Esimerkiksi Englannissa ammattimaisia oopperataloja on enemmän, Suomessa vain yksi, joka sekin tuntuu olevan joidenkuiden mielestä liikaa. Joskus tuntuu, että me marginalisoidutaan täällä. Kansallisoopperalla menee kyllä hyvin, mutta silti se on rajattu joukko, joka on kiinnostunut oopperasta.

Luttinen työntää oopperaa pois marginaalista Ooppera Skaalassa. Skaala on 20-vuotias oopperaporukka, joka perustettiin alun perin nykyoopperaryhmäksi. Teoksia tilattiin nykysäveltäjiltä. Mutta sitten alettiin miettiä, olisiko toisiakin tapoja tehdä.

– Nykyooppera se vastaa marginaalista musiikkia on.

Ooppera Skaala on yhdistellyt barokkioopperaan milloin mitäkin. Ensin kokeiltiin elektronista tanssimusiikkia. Sitten lisättiin oopperasäveliin intialainen bhangra-perinne. Sen tulos kuultiin tänä syksynä Bollywood Kaboom! -esityksessä.

– Yleisölle tämä on helpompaa kuin perinteinen hc-nykyoopperaproggis. Ei aina tarvitse tehdä taidetta vain taiteen vuoksi. Häilymme klassisen ja kevyen musiikin rajapinnassa, ja sekin voi olla itseisarvo.

Live-esitys antaa elämyksiä

Jos ooppera on lajina vieras, kannattaa tarttua ensin yksityiskohtiin. Niitä visuaalisesti runsaassa taidemuodossa riittää. Parhaimmillaan oopperan penkissä voi kokea kokovartaloelämyksen.

– Oopperaa ei voi noin vain katsoa tietokoneelta tai telkkarista, vaan live-esitys on aina hetkessä läsnä. Se voi olla kuin isossa rock-konsertissa, jossa koko kroppa soi.

Mistä päästä oopperaummikon olisi hyvä aloittaa? Oopperoita kun on joka lähtöön, keveästä ilottelusta monituntisiin tykityksiin.

– Mozart on minun suuri suosikkini, vaikka voi olla, että 300 vuotta vanha Kauniit ja rohkeat ei jaksa kiinnostaa kaikkia. Verdin oopperoissa on ihania, tarttuvia italialaismelodioita, Essi Luttinen vinkkaa.

Painokkaimmin hän kuitenkin suosittelee ensi keväänä Kansallisoopperaankin tulevaa Dmitri Shostakovitshin oopperaa Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth.

– Ajattelen kolme–nelikymppisiä ihmisiä, jotka ovat ehtineet kokea vaikka mitä, ja leffoissa on jo nähty kaikki. Tästä voi lähteä hakemaan elämystä, jota ei ole ennen kokenut. Shostakovitshin oopperassa on mieletön musiikki. Ja tarina on aivan jäätävä.