Esteetön Espoo ei ole valmis
Hanna Bäckström kiittää kouluja esteiden poistamisesta. Olarin kotikulmilla liikkuminen ei ole helpottunut.
Opiskelija Hanna Bäckström, 23, liikkuu sähköpyörätuolilla. Hän sairastaa perinnöllistä lihastautia ja tarvitsee ympärivuorokautista avustajaa.
Espoon Lystimäessä asuva Bäckström opiskelee kasvintuotantotieteitä Helsingin yliopiston Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Toinen opiskelusyksy alkoi epäonnisissa merkeissä, kun hän putosi suihkutuolista ja mursi jalkansa.
Bäckström kävi alakoulun Soukassa omassa lähikoulussaan. Hän oli koulun ainoa pyörätuolin käyttäjä.
”Ruokalaan ei päässyt, mutta kuljin sinne keittiön kautta, kunnes huomattiin, ettei se ole hygieenistä. Silloin rakennettiin ramppi.”
Bäckströmin mukaan kouluissa on löytynyt hyvää tahtoa poistaa liikkumisen esteitä: ympäristön puutteita korjattiin, kun niitä todettiin. Yläkoulun Bäckström kävi Espoonlahdessa, missä hänelle kunnostettiin pyörätuolin mahduttava wc.
Jaana Länkelin on yksi Suomen seitsemästä kunnallisesta esteettömyysasiamiehestä. Hän edistää Espoon kaupungin rakentamien toimitilojen ja ympäristön kuten päiväkotien, koulujen, katujen ja puistojen esteettömyyttä.
Tänä vuonna Espooseen on palkattu myös tiettävästi maan ainoa esteettömyysneuvoja neuvomaan yrityksiä. Neuvoja Sari Hirvonen-Skarbö on itse kuulovammaisena hyvin perillä siitä, millainen ympäristö sopii kuulokojeen käyttäjälle.
Kaikki espoolaisyritykset on haastettu arvioimaan esteettömyyttään. Apuna on lomake, jossa arvioidaan erikseen piha-alueen, sisäänkäyntien ja palvelujen saavutettavuus sekä opasteet. Saavutettavaksi arvioidulle yritykselle myönnetään Esteetön Espoo -tunnus.
Esteetön Espoo -hanke käynnistyi vuonna 2011. Liikkumisen esteettömyys hyödyttää kaikkia, esimerkiksi jalkansa urheillessaan satuttanutta nuorta tai lastenvaunujen kanssa liikkuvaa äitiä.
Länkelin toteaa kuitenkin, että kaikki yritykset eivät halua "leimautua esteettömiksi". Myös päiväkodista tai koulusta saatetaan kommentoida tilojen esteitä sanomalla "Ei meille vammaisia tule", tai "Ei tänne vammaisia oteta".
”Jotkut käyttävät tilojen sopimattomuutta vammaisille perusteena sille, että vammaisia ei voida sinne ottaa. Entä jos lapsen joulujuhlaan osallistuu rollaattorilla liikkuva isoisä? Tai jos pyörätuolissa oleva äiti tulee koululle vanhempien tapaamiseen”, Länkelin sanoo.
Nykyisin kaikki lapset pyritään integroimaan oman lähikoulunsa opetukseen. Suomen rakentamismääräysten (F1) mukaan julkisten tilojen on oltava esteettömiä.
Espoon seurakuntayhtymän turvallisuuspäällikkö Jari Poukka kertoo, että seurakuntayhtymä on kehittänyt viime vuosina merkittävästi kiinteistöjen saavutettavuutta.
Seurakuntien tilojen esteettömyyttä kartoitetaan parhaillaan. Jokaisen kirkon – Leppävaaran, Olarin, Tapiolan, Espoonlahden, Tuomiokirkon – sekä kolmen leirikeskuksen saavutettavuus on kartoitettu ja parannuksia tehty. Parhaillaan käydään läpi kappeleita. Parannukset on Poukan mukaan ennakoitu talousarviossa.
Joidenkin kirkkopihojen mukulakivetys ja korkeuserot haittaavat tai estävät pyörätuolilla ja rollaattorilla liikkumisen. Olarin ja Leppävaaran kirkoissa on hissi. Poukka toteaa, että hissien ja tuloväylien esimerkiksi invataksille on löydyttävä helposti.
”Opasteet ovat osa esteettömyyttä, ja niihin on nyt erityisesti satsattu. Esimerkiksi kaikki Leppävaaran kirkon opasteet uusittiin.”
Kartoituksessa ilmeni tarvetta myös valaistuksen, kynnysten ja kuunteluympäristöjen parantamiseen.
Useimmissa kirkoissa on induktiosilmukat, mutta niitä ei aina osata hyödyntää. Henkilökunnallekin on ollut epäselvää, että induktio ei toimi kaikkialla kirkossa. Nyt kirkkoihin on tehty kuuluvuusaluekarttoja. Kuulokojeesta ei ole hyötyä kirkossa kävijälle, ellei tilan induktio ole päällä ja kuulolaite oikeassa asennossa.
Hanna Bäckström kulkee nykyiseen opinahjoonsa Helsingin Viikissä ramppia pitkin jätekatoksen kautta. Hänellä on nippu avaimia, joilla pääsee paikkoihin, mistä opiskelijat eivät yleensä kulje. ”Aina se paikka pyörätuolilleni on luentosaleistakin löytynyt.”
Sen sijaan yliopiston päärakennuksiin keskustassa tai Vanhalle Ylioppilastalolle ei pyörätuolilla ole asiaa.
Espoon esteettömyysprojektista huolimatta Bäckström ei ole huomannut ympäristössään parannuksia.
Pyörätuolilla liikkuminen ei ole helpottunut kotikulmilla Olarissa, ja on paikoin edelleen mahdotonta. Kävelyteiden korokkeet ovat korkeita ja luiskat puuttuvat. Soukan kirjastoon ei pääse, ei myöskään kaikkiin Espoon keskuksen kokouspaikkoihin. Soukan nuorisotilassa on hankala liikkua.
Bäckströmin mukaan saavutettavuus on otettu parhaiten huomioon uusissa rakennuksissa, kuten Sellossa ja Isossa Omenassa. Myös bussilla matkustaminen pyörätuolilla onnistuu – jos itsellä on hyvä päivä ja kuljettajaltakin löytyy auttamishalua, keli on hyvä, ei ole kiire eikä ruuhka-aika.
”Ymmärrän, että kuljettajalla voi olla tiukka aikataulu, kiire ja ehkä huono päivä. Asenteet ovat kuitenkin muuttuneet myönteiseen suuntaan”.
Jaa tämä artikkeli: