Kirjoitusten äärellä. Imaami Anas Hajjar ja piispa Kaarlo Kalliala tutkivat Tooraa keskellä olevan rabbi Simon Livsonin opastuksella.
Etiikka ja moraali yhdistävät uskontoja
Kristityt, juutalaiset ja muslimit luovat keskinäistä ymmärrystä pyhien tekstiensä kautta.
Teksti Anu Heikkinen
Kuva Sirpa Päivinen
Helsingin synagogan klubisalissa rabbi Simon Livson lukee katkelman Talmudista. Erikoista on, että sen jälkeen luetaan vielä Uutta testamenttia ja Koraania.
Juutalaisten, kristittyjen ja muslimien keskustelutilaisuudessa uskontojen edustajat tutustuvat toistensa pyhiin teksteihin ja niiden tulkintaan. Illan aiheena on kuolema ja kuoleman jälkeinen elämä. Mukana on vajaat parikymmentä keskustelijaa.
Kolmen monoteistisen uskonnon keskusteluja on käyty Helsingissä jo viisi kertaa muutaman viime vuoden aikana. Livsonin mielestä tapaamiset ovat olleet antoisia erityisesti siksi, että mukana olevilla uskonnoilla on sopivasti yhteisiä lähtökohtia.
– On luontevaa keskustella, kun esimerkiksi moraalissa ja etiikassa on yhteistä. Kaikkea ei tarvitse aloittaa aivan perusteista. Se tekee keskustelusta hedelmällisempää, hän sanoo.
Livsonin mukaan keskustelut ovat olleet avartavia, ja niitä on käyty hyvässä hengessä. Hän arvioi, että Suomen 1 500 juutalaisen yhteisössä kristinuskoa tunnetaan melko hyvin, mutta islam on vieraampaa.
– Vuoropuhelu on ehdottoman tärkeää, jotta voisimme ymmärtää toisiamme. On arvokasta, että voimme lähentyä tarvitsematta heittää omia arvojamme syrjään.
Keskusteluja ovat järjestäneet Kirkon ulkoasiain osaston Kirkko ja juutalaisuus -työryhmä sekä Kirkko ja islam -työryhmä, joiden tarkoituksena on edistää uskontojen välistä vuoropuhelua. Työryhmien jäseninä on muun muassa uskontojen asiantuntijoita ja uskonnollisten yhteisöjen vaikuttajia.
Tapaamisissa on kokeiltu Britanniassa kehitettyä Scriptural Reasoning -menetelmää, josta käytetään suomenkielistä nimeä Kuunteleva keskustelu kirjoituksista. Kunkin uskonnon edustajat tuovat keskustelun pohjaksi katkelman omista pyhistä teksteistään. Muut saavat kysellä ja kommentoida.
Keskustelun tavoitteena ei ole yksimielisyys, vaan toisen ymmärtäminen. Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Anas Hajjar pitää keskustelutapaa mielenkiintoisena ja opettavaisena.
– Ilman selitystä pyhistä teksteistä on vaikea saada oikeaa kuvaa, sillä niihin liittyy aina tulkinta. Yhteistä kaikkien teksteille on, että niiden taustalla on sama lähde, Jumala, hän sanoo.
Hajjarin mukaan suuri osa Suomen noin 60 000–65 000 muslimista tulee maista, joissa asuu myös kristittyjä ja joskus myös juutalaisia. Suomessa islamia sen sijaan tunnetaan vieläkin melko vähän.
– Suora dialogi on tärkeää siksi, että jokainen pääsee itse kertomaan itsestään, eikä olla ulkopuolisten kuvausten varassa.
Kirkko ja islam -työryhmän puheenjohtaja, piispa Kaarlo Kalliala, korostaa, että uskontojen välinen vuoropuhelu on tärkeää paitsi tiedon lisäämisen, myös yhteiskuntarauhan kannalta.
– Mitä paremmin eri uskontojen edustajat tuntevat toisiaan, sitä vähemmän syntyy jännitteitä ja vastakkainasettelua. Suomi on monikulttuurinen maa. Muut kulttuurit eivät ole vain tuolla jossakin, vaan myös täällä, Kalliala sanoo.
Uskontojen välisellä vuoropuhelulla on kirkossa pitkät perinteet. Kalliala pitää tärkeänä, että keskustelua käydään monella tasolla sekä tavoista ja käytännöistä että teologiasta. Usein puhutaan johtajien kesken, mutta rivijäsenten välistä vuorovaikutusta kaivattaisiin lisää.
– On helppo löytää yhteys, kun lähtökohta on toista kunnioittava. Jokaisessa uskonnossa on kuitenkin myös niitä, jotka katsovat toisin uskovia kyräillen. Nyt olisi etsittävä keinoja jakaa oppimaamme eteenpäin omissa yhteisöissämme.
Kallialan, Hajjarin ja Livsonin mielestä luontevia kohtaamisia voitaisiin järjestää esimerkiksi seurakunnissa ja yliopistoissa.
– Uskonnot voivat olla myös toistensa vieraina ja tutustua toisiinsa siten, Kalliala sanoo.
Jaa tämä artikkeli: