Etninen luterilainen
Mainiossa uskontoa käsitelleessä Docventures -ohjelman avausjaksossa heitettiin joitakin viikkoja sitten ilmoille termi, joka ei ole aiemmin ollut kovin yleisessä käytössä: etninen luterilainen. Se kuvaa ihmistä, joka kuuluu luterilaiseen kirkkoon ikään kuin historiallisista syistä, tavan vuoksi, koska se on osa suvun perinnettä tai suomalaisuutta.
Etnisellä luterilaisella ei välttämättä ole kovin henkilökohtaista suhdetta luterilaisen kirkon oppeihin tai uskoon. Hänelle voi silti olla tärkeää olla mukana niissä perinteissä, joita kirkko tarjoaa ihmisen elämän käännekohdissa. Samoin hän on tyytyväinen siihen työhön, jota kirkko tekee muun muassa hädänalaisten auttamiseksi tai lasten ja nuorten tukemiseksi.
Etninen luterilainen on sovellus aiemmin käytetystä termistä etninen juutalainen. Sillä tarkoitetaan osallisuutta juutalaisuuteen perinteenä ja kulttuurina ilman erityisempää uskoa juutalaiseen Jumalaan. Jotkut ovat käyttäneet samantapaisesta suhtautumisesta kirkkoon ja uskoon nimitystä kulttuurikristitty. Vanha, vähän halventavan sivumaun saanut ilmaus on tapakristitty.
Luultavasti aika suuri osa kirkon nykyisistä jäsenistä on tällaisia tapakristittyjä tai kulttuurikristittyjä tai etnisiä luterilaisia. Sekä ateistit että uskovaiset asettavat tällaisten tapakristittyjen suhteen kirkkoon ja uskoon usein kyseenalaiseksi. He eivät muka ole rehellisiä, kun kuuluvat yhteisöön, jonka kaikkia periaatteita eivät allekirjoita.
Kulttuuri, perinne tai vaikkapa pelkkä tunne ovat yhtä kelvollisia syitä olla kirkon jäsenenä kuin muutkin syyt. Ehkä yksioikoisen kielteisesti kirkkoon suhtautuva julkinen keskustelu joskus vielä kääntyy jopa ylpeydeksi luterilaisesta perinteestä, joka tätä kansaa on Pohjan perukoilla kasvattanut ja ravinnut.
Sitä paitsi kuka meistä on mikään arvioimaan toistemme uskon ja kunnollisuuden mittaa, määrää tai laatua? Kenelläkään meistä ei ole niin vahvaa uskoa eikä kukaan meistä ole elänyt niin kunnollista elämää, että niillä olisi varaa rehennellä sen enempää ihmisten kuin Jumalankaan edessä. Tarvitsemme kaikki armoa. Tämä on perusluterilaisuutta.
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli: