Monitulkintainen aarre. Tiheää pränttiä, valtavasti sivuja ja outoja juttuja. Raamattua kannattaa tutkailla omien aitojen kysymysten kautta. Kuvassa Töölön kirkon evankeliumikirja. Kuva: Sirpa Päivinen
Etsi oma tiesi Raamattuun
Kirkko voi tarjota opastusta Raamatun lukemiseen mutta ei valmiita vastauksia.
Voisi olla hyvä itse perehtyä kirjaan, joka kaikista kirjoista on luultavasti eniten vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen ihmisiin ja maailman menoon. Mutta miten päästä alkuun?
Kerran eteeni tupsahti eräänlaisen kalenterin sivu ja siinä otsikko Ihmeellinen neuvontuoja. Tekstiä oli vähän. Siinä mainittiin osoite Luukas 7:36–50 ja sitten oli muutama rivi, joilla kehotettiin eläytymään ateriatilanteeseen isännän kannalta, sitten kuokkavieraan näkökulmasta ja lopuksi kuvittelemaan, että istun itse samassa pöydässä.
Tein näin. Tajuan isännän ärtymyksen, kun yhtäkkiä sisään pamahtaa epämääräinen nainen ja sukeltaa hajuvesipullon kanssa itkien pöydän alle. Kun sitten vaihdoin naisen rooliin: totta kai! Kun sydämessä on hätä ja tilaisuus tarjoutuu, siihen on tartuttava hetkeäkään hukkaamatta, ja tunteet myrskyävät.
Luukkaan kertomus jää pyörimään mieleeni. Hyvänen aika, jos Raamattu on näin elävää, onko sen lukemiseen saatavissa opastusta muutenkin kuin sattumalta?
Aikuistyön pastori Juha Malmisalo pohtii Helsingin seurakuntayhtymässä muun muassa kirkon Raamattu-opetusta. Hän on ympyröinyt tussilla Kirkko ja kaupungin ilmoituksia raamattupiireistä, -luennoista ynnä muusta. Rinkuloita on paljon.
– Kirkossa on erilaisia tapoja käyttää ja lähestyä Raamattua, ei yhtä ainoaa, Malmisalo toteaa.
Itse hän esimerkiksi seuraa innokkaasti historialliskriittistä pyhänkirjantutkimusta. Yhtä tärkeää hänelle on psalmien säkeiden käyttö hengellisessä mietiskelyssä.
– Nämä eivät ole ristiriidassa keskenään. Molemmista rakentuu hengellisesti.
Joillakin kursseilla tai ryhmissä korostetaan Raamatun kirjaimellista ja opillista sanomaa. Toisissa painotetaan tekstin omakohtaista tulkitsemista. Pitäisikö siis etukäteen jotenkin selvittää opastajien näkemyksiä?
– Etukäteen ei voi tietää, mikä koskettaa, pastori tuumii.
– Kannattaa kokeilla ja katsoa, mikä on minulle tässä elämäntilanteessa rakentavaa. Avautuuko tästä minulle suurempaa ymmärrystä? Raamattu liittyy aina nyt-todellisuuteen. Vastuu on eritoten puhujalla mutta myös kuulijalla. On käytettävä aikuisen harkintaa. Onko puhe ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa?
Malmisalosta olisi hyvä, että Raamatun valossa peilattaisiin myös kestävän elämäntavan, ympäristönsuojelun ja ihmisoikeuksien kysymyksiä.
Mutta eikö olisi samoin tarkasteltava myös kouluväkivaltaa, stressiä tai vaikka työasioihin liittyviä pahanolon tunteita?
– Jeesus on antanut upean vastauksen, kun häneltä kysyttiin mikä on lain ydin. Se on rakkaus. Tarvitsemme paluuta yksinkertaisuuteen, luottamukseen, yhteyteen, Malmisalo sanoo.
Kirkko tarjoaa Raamattuun tutustuvalle rakennuspuita, mutta sellainen meininki, että asiantuntija tulee ja antaa valmiita vastauksia, ei enää toimi.
– Ihmisellä on oikeus etsiä itse, Juha Malmisalo sanoo.
– Tarvitsemme uutta dialogisuutta. Voimme myös luottaa, ettei kaikki ole vain ihmisten varassa, muuten päädytään kovin suljettuun systeemiin.
Malmisalo on ilahtunut uudesta mallista, jota kokeillaan Kallion ja Roihuvuoren seurakunnissa. Usko tai älä -ryhmät toimivat osanottajien kysymysten ja keskustelun pohjalta, tasavertaisuuden ja ennakkoluulottomuuden hengessä.
Puulla verhotussa ja valoisassa Laajasalon kirkossa on meneillään Raamatun selitysopin professorin ja papin Lauri Thurénin Raamatun käyttöohje -luentosarjan kolmas kerta. Aiheena ovat Jeesuksen vertaukset.
Professori lupaa vinkkejä, miten kertomuksista saa enemmän irti. Hän muistuttaa, että Jeesus kertoi vertauksia tavallisille, todellisille ihmisille. Ja kuten vitsissä, sanoma on vasta lopussa.
Vertaukset ovat ”yksinkertaisella city-järjellä ymmärrettäviä”.
– Kuunnelkaa vertauksia raakana, asettuen alkuperäisten kuulijoiden asemaan, kuin Jeesus puhuisi teille, hän neuvoo.
Ainoat työkalut, joita tarvitaan sanoman avaamiseksi, ovat viisi pientä kysymystä: Kuka kertoo, kenelle, mitä, missä ja miksi. Esimerkkinä Thurén ottaa tuhlaajapoikavertauksen.
– Kaikki ajattelevat, että vertauksen ydin on siinä, kun isä sulkee tuhlaajapojan syliinsä.
Mutta se on vasta puolimatkan krouvi, sen jälkeen näyttämölle astuu ihan uusi kaveri. Kun näin lukee, se voi yllättää!, professori sanoo.
Katri Simonen
Näin voi tutkiskella Raamattua seurakunnissa:
- Raamattupiireissä, jotka usein ovat vertaisryhmiä.
- Raamattu-luennoilla, joita asiantuntijat pitävät.
- Retriiteissä, hiljaisuuden päivissä, Taizé-mietiskelyssä, jotka kaikki edustavat meditatiivista Raamatun käyttöä.
- Bibliodraamoissa, joissa eläydytään johonkin kertomukseen mielensisäisellä tai konkreettisella näyttämöllä.
- Alfa-ryhmissä, joissa edetään tietyn ohjelman mukaan kristinopin tuntemisessa.
- Usko tai älä -ryhmissä, joissa Raamattua lähestytään osanottajien omien kysymysten kautta.
Jaa tämä artikkeli: