Eutanasia – oikeus vai uhka?
Nimimerkki Toivosta toteen kirjoitti eutanasian laillistamisesta (K&k 18.7.). Yhdyn tuohon toiveeseen minäkin, joka kärsin vakituisista kivuista.
Ihmettelen sitä tekopyhyyttä, jonka mukaan eutanasia ei sovellu menetelmänä uskontoomme. Olettaisin, että eutanasiaa paljon huonommin uskontoomme soveltuvaa on yleisesti käytössä olevat jano ja nälkä maamme hoitolaitoksissa. Samoin kun kaikki ne julkisuudessa kerrotut monet hoitovirheet, joista tuskin rangaistuksia on langetettu.
Perusturvalakimme pykälien mukaan kansalaisia ei ole luokiteltu iän mukaan. Sen mukaan jokaisen kansalaisen tulee saada hyvä hoito ja hoiva. Tästä laistamisen vanhustenhoidossa on maamme eduskunta mahdollistanut sillä verukkeella, ettei maassamme ole olemassa lakia, joka pakottaisi hoitamaan vanhuksia hyvin.
Olisiko niin, että ihmisten hoidossa tapahtuvat rikkomukset ovat eutanasian vastustajien mielestä niitä, jotka annetaan anteeksi, kun taas tuskissaan olevan ihmisen oman tahdon mukaista kuolemaa ei voida anteeksi antaa?
Ikuisesti kipurajoitteinen
Te, jotka puolustatte eutanasiaa; pystyisittekö itse olemaan se henkilö, joka käytännössä tuottaa toiselle kuoleman? Antaisitteko läheisellenne kuolettavan annoksen lääkettä ja kantaisitte tätä tekoa mielessänne loppuelämän?
Vaikeasti sairasta ihmistä voi auttaa ja hoitaa viimeisinä elinkuukausina antamalla riittävästi kipulääkettä, pahoinvoinninestolääkettä ja inhimillistä kohtelua. Armokuolemaa toivovien määrä luultavasti vähenee, kun edellä mainitut asiat toteutetaan.
S. Tolonen
Jaa tämä artikkeli: