Eutanasia on pakoa kärsimyksestä
Elämä on lahja. Jokainen uusi päivä on lahja. Miksi jonkun ihmisen elämä on helppoa, toisen elämä täynnä kärsimystä? Siihen en tiedä vastausta. Se on kuitenkin varmaa, että kärsimykset eivät tule ihmisen elämään rangaistuksena. Kärsimyksiä ei saada ansion mukaan. Se on lohdullista. Mutta kärsimyskin kuuluu osana elämään.
Kristillisten arvojen mukaan ajattelemme, ettei ketään saa tappaa, ei toista eikä itseä. Eutanasia ei tee tässä poikkeusta. Eutanasia tulee kreikan kielen sanasta eu-thanatos (hyvä kuolema) ja sillä tarkoitetaan armomurhaa ja armokuolemaa. Eutanasia on pakoa elämästä, jollaista ei halunnut, halua pois kärsimyksestä, avun etsimistä sietämättömiin kipuihin ja ahdistukseen.
Mutta lailliseksi ei saisi koskaan tulla elämän lopettaminen jouduttamalla kuolemaa armosta tai mistään muustakaan syystä. Kuolema on elämän päätepysäkki, jonka ajankohtaa ihminen ei ole oikeutettu itse päättämään omasta tai toisen puolesta.
On muitakin vaihtoehtoja, esimerkiksi sedaatio. Sedaatiolla tarkoitetaan ihmisen rauhoittamista ja kevyttä nukuttamista tilanteissa, joissa pyritään lievittämään hallitsematonta kipua, pelkoa tai ahdistusta. Sedaation aste voi vaihdella lievästä voimakkaaseen tilanteesta ja olosuhteista riippuen. Se on hyvää palliatiivista hoitoa myös saattohoidossa.
Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan oireenmukaista, tuskaa lievittävää ja vähentävää sekä helpottavaa hoitoa. Palliatiivinen tulee latinan kielen sanasta pallium ja sillä tarkoitetaan viittaa. Parhaimmillaan viitta suojaa, antaa lämpöä ja turvaa.
Saattohoidon tarkoitus on antaa viimeisinä päivinä ja hetkinä arvokas, kivuton elämä. Ja antaa mahdollisimman hyvä kuolema, kun sen aika koittaa. Suomessa on korkeatasoinen saattohoito-osaaminen. Jokaisella suomalaisella pitäisi ehdottomasti olla mahdollisuus saada palliatiivista, ammattilaisten antamaa saattohoitoa sitä tarvitessaan.
Eutanasiasta ei siis saisi tulla sitä viimeistä vaihtoehtoa. Eutanasian toive nousee usein esille tilanteissa, joissa fyysiset tai henkiset kivut eivät ole hallittavissa vaan ovat ihmiselle täysin sietämättömiä.
Brita Marttunen
Heinola
Mustasaareen mahtuu monenlaista
Kiitos Meeri Turuselle Mustasaaren toimintaan liittyvästä palautteesta (K&k 15.8.). Turunen ilmaisi huolensa Mustasaaren muuttumisesta turistirysäksi. Mustasaari on kesäisin hyvin suosittu retkikohde. Kävijämääräämme on pitkälti säistä riippuvainen. Kauniina kesäpäivinä saari väistämättä ruuhkautuu, kun taas sadepäivinä tilaa on yllin kyllin. Ruuhkapäivinä joudumme välillä kuuluttamalla kehottamaan ihmisiä käyttämään tiettyjä lauttavuoroja, jotta kaikki varmasti pääsisivät takaisin mantereelle saaren sulkeutumisaikaan mennessä.
Turunen ehdottaa taide- ja muiden kurssien pitämistä saaren sulkeuduttua. Haluamme tarjota mahdollisimman monipuolista ohjelmaa nimenomaan saaren virallisina aukioloaikoina ja palvella tällä tavoin paremmin kaikkia saarella vierailevia.
Mustasaaren ohjelmasta päättää toiminnanjohtaja yhdessä työntekijöiden, seurakuntien ja muiden tahojen kanssa. Hartaudet ja messut muodostavat Mustasaaren pysyvän ohjelmarungon. Niiden ympärille mahtuu monenlaista muutakin toimintaa vastaamaan erilaisten kävijöiden tarpeisiin.
Kiitos kaikille kävijöille kuluneesta kesästä ja lämpimästi tervetuloa saareen taas ensi vuonna.
Leena Miettinen
Mustasaari
Kirkon tehtävä on tukea työttömiä
Päätoimittaja Seppo Simola käsitteli pääkirjoituksessa (K&k 29.8.) luterilaista työmoraalia. Kirjoituksessa korostettiin oikeutetusti työnteon myönteisiä puolia. Työtä käsiteltäessä olisi kuitenkin hyvä muistaa myös niitä 274 000 suomalaista, joilla ei tällä hetkellä ole työtä. Helsingissäkin heitä on parhaillaan lähes 28 000.Työttömäksi jääminen on useimmille ihmisille suuri henkinen koetus, joka aiheuttaa pitkittyessään helposti masennusta ja ulkopuolisuuden tunnetta yhteiskunnassa. Työttömyyttä käsitellään meillä Suomessa pääosin yhteiskunnan ja yksilön taloudelle aiheuttaman taakan näkökulmasta.
Toimeentulon puolesta tämän tietenkin ymmärtää, mutta jo yksilön uudelleen työllistymisen näkökulmasta työttömyyden henkiseen puoleen olisi syytä kiinnittää paljon enemmän huomiota ja tarjota konkreettista tukea.
Kirkolla voisi olla tässä mahdollisuus edelleen lisätä ja kehittää työmuotojaan niiden ihmisten auttamiseksi ja eteenpäin kannustamiseksi, joilla työ on loppunut ja on vaikeuksia löytää uutta työpaikkaa.
Ville Jalovaara
Lehti voisi harrastaa eettistä pohdiskelua
Kirkko ja kaupunki -lehden toimituksessa ei sananvapauden tai kuvanvapauden nimissä ilmeisesti harrasteta eettistä pohdiskelua, eikä edes omata itsesuojeluvaistoa. Tehän todella kerjäätte verta nenästänne. Ville Rannan valkoisen miehen typerää ylimielisyyttä kuvastava piirustus (K&k 29.8) sai ainakin minun sympatiani kapinallisia kohtaan heräämään, olivatpa he kuinka fanaattisia tai väärässä omissa toimissaan ja tavoitteissaan.
Tiedämmekö me niin syvällisesti, mitä siellä tapahtuu, että pystymme kirkon (?) lehdessä julkaisemaan epäkunnioittavia piirustuksia? Inhimillistä hätää on siellä aivan varmasti omiksi tarpeiksi.
Ymmärrän kyllä lehden pirullisen logiikan, kun nyt oman maan kristityt fundamentalistit on ajettu sanan säilällä aika hiljaisiksi. On aika ottaa vastaan globaali haaste, kun ensin on sormiharjoiteltu, ja lähdetään islamilaisia vapaustaistelijoita vastaan. Minkä nimissä?
Kari Kivistö-Rahnasto
Senioreille käyttöön oma liikuntapassi
Ikäihmisten määrä Suomessa lisääntyy merkittävästi seuraavien vuosikymmenten aikana. Tämä koskee myös Helsinkiä. Ikääntyminen ja sen aiheuttamat kustannukset huolettavat päättäjiä. Eri tutkimuksien ja selvitysten mukaan seniorien liikunta ja harrastukset ennaltaehkäisevät monia sairauksia sekä vahvistavat toimintakykyä. Fyysinen aktiivisuus on tärkein yksittäinen osatekijä liikuntakyvyn ylläpidossa.
Espoo ja Vantaa ovat ottaneet käyttöön senioripassin. Ehdotankin tätä samaa Helsinkiin: kaupungin on otettava käyttöön oma Stadin seniori -passi. Passilla yli 70-vuotiaat helsinkiläiset pääsisivät maksutta kaupungin liikuntapaikkoihin, museoihin ja teattereihin. Lyhyellä aikavälillä kortti aiheuttaa kustannuksia, mutta lopulta kortti maksaa itsensä takaisin. Aktiiviset, terveet ikäihmiset ovat kaikkien etu.
Laitoshoidon ja kotiavun tarve sekä niiden aiheuttamat korkeat kustannukset vähenevät, kun seniorit pystyvät huolehtimaan paremmin, laadukkaammin ja pidempään omasta elämästään. Lisäksi liikunta- ja kulttuuriharrastukset lisäävät yhteisöllisyyttä, vähentävät yksinäisyyttä ja tuovat henkistä hyvinvointia.
Stadin seniori -passi olisi samalla kunnianosoitus ikäihmisten tekemälle työlle. Ilman tuota työtä ja yrittämistä ei nykyistä hyvinvointia olisi koskaan syntynyt.
Laura Simik
Munkinseudun Kokoomus
Torit takaisin kaupunkilaisille
Torit ovat kautta historian olleet kaupungin sydämiä, paikkoja ihmiskohtaamisille. Useimmat Helsingin torit ovat kuitenkin nykyisin alikäytössä joko tuulisina betoniautiomaina tai parkkipaikkoina. Torit olisi saatava takaisin kaupunkilaisten käyttöön: ruokatoreiksi, ulkoilmakahviloiksi, keikkapaikoiksi, viherkeitaiksi tai mihin vain käyttöön, mitä kaupunkilaiset itse keksivät.
Esimerkiksi Töölöntorilla pienehkö torimyynti väistyy parkkipaikkojen tieltä iltapäivisin, juuri kun suurin osa ihmisistä pääsisi ostoksille. Iltatorille riittäisi kyllä asiakkaita.
Helsingin torit kaipaavat ihmisiä. Toreilla riittäisi kyllä toimintaa, jos ne annettaisiin ihmisten vapaaseen käyttöön. Kaupunkiin mahtuu lisää kirpputoreja, luisteluratoja, esiintymislavoja ja yhdessäoloa!
Laura Nordström
Miksi palvelemista
pitää arvostella?
Oli hienoa lukea (K&k 29.8.) Urbaani unelma -tapahtumasta Ulla Pitkäsen asiallinen artikkeli. Siitä sai selkeästi käsityksen, mistä Urbaanissa unelmassa on kyse. Sen sijaan vähemmän innostavaa oli lukea samalta aukeamalta päätoimittajan vähättelevää arvostelua tapahtumasta.Jos homma ei järin itseään innosta, miksi pitää arvostella ja painaa alas niitä, jotka haluavat palvella tällaisten yhteisten tempausten kautta? Ei se ole mitenkään vastakohta sille palvelulle, minkä totta kai tulee tapahtua arjen keskellä kaikkien kristittyjen perustehtävänä.
Ei Urbaanissa unelmassa ole kyse uskon todistelusta palvelemalla, vaan siitä, että todellinen usko sisältää rakkauden tekoja. Halutaan tehdä hyvää. Jollekulle voi olla vaikea lähteä yksin liikkeelle, mutta hän voi rohkaistua siihen yhdessä toisten kanssa. Ihmisten antama palaute on valtaosin ollut myönteistä.
Arvo sinänsä on jo se, että kristityt eri seurakunnista voivat ryhtyä yhdessä palvelemaan. Ei tarvitse takertua kehällisiin asioihin, joissa eri seurakunnilla on erilaisia painotuksia, kun kuitenkin meillä on yhteinen ydinasia – usko Kristukseen ja sen vaikuttama rakkaus.
Seppo Pehkonen
Jaa tämä artikkeli: